Padova kun taakse jäi
Mietin hiljaa mielessäin
Mitä siitä kertoisin
Kysyjille vastaisin...
Muutaman viikon olen ollut Suomessa yrittäen palata takaisin normaaliin arkeen. Sitä ei tosin ole auttanut 9 päivän partioreissu heinäkuun alussa.
Edelleen välillä hämmästyttää kun kuulee julkisilla kulkiessani suomea eikä oma sanojen taivutustaitokaan ole palannut vielä normaaliksi. Samoin jotkut suomen sanat ovat todella hukassa, lauseisiin tulee helposti katko kun sana ei olekaan mielenpäällä.
Vaihtoajasta tulee kerrottua melko paljon ja pientä paluu/kulttuurishokkia "siellä näin - miksi täällä noin" on ilmassa. Olen pyrkinyt olemaan puhumatta Italiasta, jollei siitä varsinaisesti kysytä, muuten varmaan puhua pälättäisin koko ajan - muiden kyllästymiseen saakka. Onneksi ympärillä olevat ihmiset on muuttuneet lähes koko ajan, joten uusia uhreja tulee koko ajan lisää ;)
Palaan vielä elokuussa asiaan blogin yhteenvedon ja tunnisteiden lukuohjeiden kanssa. Nyt jatkan lomailua isin ja äidin luona pohjoisessa. Elokuussa takaisin Lappeenrantaan matematiikan kesäkursseille.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Viimeisen illan Verona
Viimeistä iltaa lähdin juhlistamaan Veronaan yhdessä erasmuskavereideni kanssa. Ensiksi kiertelin Joannan ja hänen kreikkalaisen kaverin kanssa tsekkaamassa nähtävyyksiä mutta illalla tapasimme loputkin seurueesta - aika oli lähteä kuuntelemaan Aida-oopperaa.
Veronan porta nuova
Piazza delle Erbe
Pakollinen nunnakuva
Oi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo?
Julietin patsaan oikeaa rintaa hieromalla saa kuulemma hyvää onnea. Patsas oli rinnan kohdalta kunnolla kiillottunut
Adige-joelta
Viimeinen päivällinen
Veronassa järjestetään vuosittain kolmen kuukauden oopperafestivaalit (yleensä näytöksiä 4 krt/vko) suuressa antiikinaikaisessa areenassa. Liput numeroimattomille paikoille maksoivat n. 22 euroa, paikkojen numeroimattomuudesta johtuen menimme sisälle areenalle jo pari tuntia ennen aloitusaikaa (21.15). Itse esityksen aikana hämmästyin kuinka huikean kauas kuuluivat sekä orkesterin että oopperalaulajien äänet. Italiaa ymmärtämättömille Aida ei ollut ihan paras ratkaisu ja parhaiten mukana olikin neljän näytöksen oopperassa kakkosnäytöksen jälkimmäisessä osassa, jossa oli jo enemmän actionia. Ooppera kesti noin neljä tuntia, jonka jälkeen pääsin autokyydillä Padovaan muutaman tunnin yöunille ennen lähtöä kohti Venetsian lentokenttää ja Suomea.
Veronan Areena
Kalliimmat istumapaikat vielä tyhjinä
ensimmäisestä näytöksestä
Toisesta näytöksestä, niitä parempia paloja :)
Veronassa järjestetään vuosittain kolmen kuukauden oopperafestivaalit (yleensä näytöksiä 4 krt/vko) suuressa antiikinaikaisessa areenassa. Liput numeroimattomille paikoille maksoivat n. 22 euroa, paikkojen numeroimattomuudesta johtuen menimme sisälle areenalle jo pari tuntia ennen aloitusaikaa (21.15). Itse esityksen aikana hämmästyin kuinka huikean kauas kuuluivat sekä orkesterin että oopperalaulajien äänet. Italiaa ymmärtämättömille Aida ei ollut ihan paras ratkaisu ja parhaiten mukana olikin neljän näytöksen oopperassa kakkosnäytöksen jälkimmäisessä osassa, jossa oli jo enemmän actionia. Ooppera kesti noin neljä tuntia, jonka jälkeen pääsin autokyydillä Padovaan muutaman tunnin yöunille ennen lähtöä kohti Venetsian lentokenttää ja Suomea.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Viimeiset hetket Padovan yliopistobyrokratian keskellä
Muutama viikko on vierähtänyt edellisesti blogikirjoituksesta ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua - pääroolissa toki paluu Suomeen. Palaan kuitenkin vielä toviksi viimeisiin hetkiin byrokratiapuolella Italiassa.
1) Yliopisto
Kun kaikista kursseista on merkintä libretossa (se kiva pahvipalanen, mihin proffat merkitsivät tenttien jälkeen kurssiarvosanat - tai äänet niin kuin niitä Italiassa kutsutaan) täytyy se käydä viemässä opiskelijasihteerille eli Segretariaan. Minun sinne mennessä olivat syksyn rekisteröinnit käynnissä ja jonotussysteemi alhaalla, joten pikaisen tarkistuksen jälkeen kourassani oli sinisen rullan numero. Odotteluaikaa jäi lopulta alle tunti, jonka jälkeen pääsin tiskille hoitamaan asioita. Lopputuloksena libretto yhden veromerkin kera oli luovutettu eteenpäin ja noin kuukauden - eli parin viikon päästä - pitäisi kurssitodistus tulla.
Segretarian jälkeen lähdin kohti kv-toimistoa hakemaan todistusta Padovassa olostani, jonka mukaan erasmustukiraha voidaan tarkistaa oikein annetuksi. Ennen toimistoa kävin kuitenkin tulostamassa copycenterissä edellisenä iltana täyttämäni final interview'n viimeisen sivun - tämä siis vaaditaan, jotta kv-toimisto antaa todistuksen. Lopulta kourassani oli leimoin ja allekirjoituksin varustettuja papereita. Erasmus oli yliopiston puolesta ohi.
2) Asunto
Kuten arvata saattoi, heinäkuun vuokra oli maksettava vaikka kesäkuun lopussa jo lähdin takaisin Suomeen. Koska maksu ei ehtinyt rekisteröityä tilille, kävin ottamassa maksukuitista kopion jonka sitten annoin kohteen tirehtöörille. Maanantaiaamuna tirehtööri tuli tsekkaamaan kondiksessa olevan huoneen ja antamaan vuokratakuun takaisin - shekillä. Tästä shekistä tuli myöhemmin Suomessa aikamoinen murheenkryyni kun en ehtinyt sitä vaihtaa rahaksi enää Italiassa. Palaan asiaan vielä jossain vaiheessa kun sen toivottavasti rahaksi saan.
1) Yliopisto
Kun kaikista kursseista on merkintä libretossa (se kiva pahvipalanen, mihin proffat merkitsivät tenttien jälkeen kurssiarvosanat - tai äänet niin kuin niitä Italiassa kutsutaan) täytyy se käydä viemässä opiskelijasihteerille eli Segretariaan. Minun sinne mennessä olivat syksyn rekisteröinnit käynnissä ja jonotussysteemi alhaalla, joten pikaisen tarkistuksen jälkeen kourassani oli sinisen rullan numero. Odotteluaikaa jäi lopulta alle tunti, jonka jälkeen pääsin tiskille hoitamaan asioita. Lopputuloksena libretto yhden veromerkin kera oli luovutettu eteenpäin ja noin kuukauden - eli parin viikon päästä - pitäisi kurssitodistus tulla.
Segretarian jälkeen lähdin kohti kv-toimistoa hakemaan todistusta Padovassa olostani, jonka mukaan erasmustukiraha voidaan tarkistaa oikein annetuksi. Ennen toimistoa kävin kuitenkin tulostamassa copycenterissä edellisenä iltana täyttämäni final interview'n viimeisen sivun - tämä siis vaaditaan, jotta kv-toimisto antaa todistuksen. Lopulta kourassani oli leimoin ja allekirjoituksin varustettuja papereita. Erasmus oli yliopiston puolesta ohi.
2) Asunto
Kuten arvata saattoi, heinäkuun vuokra oli maksettava vaikka kesäkuun lopussa jo lähdin takaisin Suomeen. Koska maksu ei ehtinyt rekisteröityä tilille, kävin ottamassa maksukuitista kopion jonka sitten annoin kohteen tirehtöörille. Maanantaiaamuna tirehtööri tuli tsekkaamaan kondiksessa olevan huoneen ja antamaan vuokratakuun takaisin - shekillä. Tästä shekistä tuli myöhemmin Suomessa aikamoinen murheenkryyni kun en ehtinyt sitä vaihtaa rahaksi enää Italiassa. Palaan asiaan vielä jossain vaiheessa kun sen toivottavasti rahaksi saan.
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Italian arvosanasysteemi
Olen noiden kurssikuvausten yhteydessä tullut kertoneeksi myös kursseista saamani arvosanat mutta eivätpä ne kauheasti kerro ulkopuolisille, ei hirveästi vielä minullekaan.
Pisteitä annetaan 0-30, mutta ainakin 18 tarvitaan läpi pääsyyn, oikein kiitettävät tyypit saavat 30 cum laude. Pisteet jaotellaan kutakuinkin seuraavasti:
Erinomainen 29-30 cum laude
Erittäin hyvä 26-28
Hyvä 23-25
Tyydyttävä 20-22
Heikko 18-19
Siitä miten nämä muutetaan ECTS arvosanoiksi ei ole mitään hajua, sillä ECTS arvosanat menevät prosentuaalisesti (x % A, x % B jne.). Tämä taas riippuu tiedekunnasta tms. Katsotaan nyt miltä lopputulos näyttää :)
Pisteitä annetaan 0-30, mutta ainakin 18 tarvitaan läpi pääsyyn, oikein kiitettävät tyypit saavat 30 cum laude. Pisteet jaotellaan kutakuinkin seuraavasti:
Erinomainen 29-30 cum laude
Erittäin hyvä 26-28
Hyvä 23-25
Tyydyttävä 20-22
Heikko 18-19
Siitä miten nämä muutetaan ECTS arvosanoiksi ei ole mitään hajua, sillä ECTS arvosanat menevät prosentuaalisesti (x % A, x % B jne.). Tämä taas riippuu tiedekunnasta tms. Katsotaan nyt miltä lopputulos näyttää :)
Olen suomalainen
Vaikka Italiassa eläminen on ollut kivaa ja kulttuurikin piazzalla röhnöttelyineen on kuulunut viikottaisiin traditioihin, on omasta suomalaisuudestakin tullut pidettyä kiinni.
1) Erasmus eurovision song contest
Joka lukukausi ESN Padova järjestää Erasmus-euroviisut, jossa eri maista tulleet vaihtarit saavat julkisesti laulaa lurittaa laulun omasta maastaan. Kaikki osallistuneet vielä lauluivat omalla äidinkielellään mistä toki plussaa. Laulu oli karaoketyylillä, eli laulu annettiin ilmoittautumsien yhteydessä ja he poistivat ääniraitaa sen verran mitä pystyivät.
Shanghain valot loisti kirkkaana mutta ei tarpeeksi voittoon.
Saksalaiset pääsivät toiselle sijalle omalla lurituksellaan (lainasivat vähän barbra streisandia)
Meillä loisti Shanghain valot ihan oikeastikin :)
Ps. oikeiden euroviisujenkin aikaan seurattiin kaveriporukalla finaalia ja tsempattiin parasiitti Oskaria (laitoin yhden äänen menemään, muut 4 meni muille).
2) Suomalaisen ruuan makuun
Pohjoismaisen asukin ruualla purettavaan koti-ikävään auttoivat parhaiten IKEA:n ruokaosasto sekä LIDL. Ikeasta löytyi puolukkahilloa ja -mehua (jos tykkää karpalovodkasta niin tuo on ainut tapa saada Italiassa edes 'lähes samankaltaista'), bilar-karkkeja (elin 19v ruotsin rajalla joten ne lievittää koti-ikävää) sekä poroa jne. LIDListä löytyi hapankorppuja ja turkinpippureita.
Näitä sitten tarjoiltiin myös muille mm. ESN PAdovan järkkäämillä kv-piknikeillä ja kohdan 3 tapahtumassa. Tein suomalaista ruokaa myös muutamaan otteeseen asuntolassa asuville halukkaille. Makaronilaatikon pystyy tekemään ilman uunia mutta se vaatii hermoja ja kekseliäisyyttä :)
Makaroonilaatikkoa hauduttamalla
vähän jäi kuivakaksi päältä mutta alla oli jo oikeampi rakenne
3) Suomisitsit
Reilu viikko Suomen jäkisvoiton jälkeen kokosimme Essin kanssa ystävämme juhlimaan voittoa Suomisitseille. Noin 40 vierasta istutettiin Prato Della Vallella pöytiin ja menuulla oli hapankorppuja, makaronilaatikkoa sekä mustikkapiirakkaa. Laulut raikasivat niin suomeksi, englanniksi, ruotsiksi kuin saksaksikin. Vierailla tuntui olevan hauskaa ja viihtyivät hieman kaoottisessa sitsijuhlassa. Kaaosta lisäsi Pratolla ollut kansalaiskarnevaali, joka käytännössä tarkoitti vaan sitä, että Henna nosti lauluääntään vielä yhden pykälän lujemmalle :D
"I wanna say something" ja Essi skumppapullon kera. Sitsien alkuhässäkät käynnissä
Sitsikansaa ja kansalaisfestarikansaa
4) Lukiovisiitti
Kerroinkin muistaakseni jossain osassa, että olin käynyt paikallisessa tiedelukiossa kertomassa Suomesta ja ulkomailla opiskelusta ylipäätään yhdellä lukioluokalle. Visiitille pääsin jäteproffa Cossun pyynnöstä, heillä on traditio ko. luokan kanssa erilaisista vierailuista yliopistolla mutta sen lisäksi vuosittain opiskelijoita tulee kertomaan eri teemoista heille. Tapasin kyseisen luokan jätekurssin lopetuspiknillä, jossa yksi pojista kysyi "Onko suomessa oma kieli?", vissin luuli, että puhun englantia äidinkielenä.
Kerroin Tornio-Haaparannasta, Lappeenrannasta, kylmyydestä ja luonnosta. Lisäksi kerroin milloin kannattaa lähteä vaihtoon Suomeen / ylipäätään sekä miten valita oma opinpolkunsa.
5) Oot jenkki? Oot britti?
Vähän turhan usein on ihmiset tullu kysyneeksi multa olenko jenkki/britti - ilmeisesti mulla on jonkinlainen englannin aksentti äänessä josta en ite ole tietoinen - mutta vastaus on aine "IO SONO FINLANDESE!".
Minut on nähty usein AbsoLUTely fabulous sekä ymtetyttö-paita päällä liikenteessä niin Padovassa kuin muuallakin Italiassa.
1) Erasmus eurovision song contest
Joka lukukausi ESN Padova järjestää Erasmus-euroviisut, jossa eri maista tulleet vaihtarit saavat julkisesti laulaa lurittaa laulun omasta maastaan. Kaikki osallistuneet vielä lauluivat omalla äidinkielellään mistä toki plussaa. Laulu oli karaoketyylillä, eli laulu annettiin ilmoittautumsien yhteydessä ja he poistivat ääniraitaa sen verran mitä pystyivät.
Shanghain valot loisti kirkkaana mutta ei tarpeeksi voittoon.
Ps. oikeiden euroviisujenkin aikaan seurattiin kaveriporukalla finaalia ja tsempattiin parasiitti Oskaria (laitoin yhden äänen menemään, muut 4 meni muille).
2) Suomalaisen ruuan makuun
Pohjoismaisen asukin ruualla purettavaan koti-ikävään auttoivat parhaiten IKEA:n ruokaosasto sekä LIDL. Ikeasta löytyi puolukkahilloa ja -mehua (jos tykkää karpalovodkasta niin tuo on ainut tapa saada Italiassa edes 'lähes samankaltaista'), bilar-karkkeja (elin 19v ruotsin rajalla joten ne lievittää koti-ikävää) sekä poroa jne. LIDListä löytyi hapankorppuja ja turkinpippureita.
Näitä sitten tarjoiltiin myös muille mm. ESN PAdovan järkkäämillä kv-piknikeillä ja kohdan 3 tapahtumassa. Tein suomalaista ruokaa myös muutamaan otteeseen asuntolassa asuville halukkaille. Makaronilaatikon pystyy tekemään ilman uunia mutta se vaatii hermoja ja kekseliäisyyttä :)
3) Suomisitsit
Reilu viikko Suomen jäkisvoiton jälkeen kokosimme Essin kanssa ystävämme juhlimaan voittoa Suomisitseille. Noin 40 vierasta istutettiin Prato Della Vallella pöytiin ja menuulla oli hapankorppuja, makaronilaatikkoa sekä mustikkapiirakkaa. Laulut raikasivat niin suomeksi, englanniksi, ruotsiksi kuin saksaksikin. Vierailla tuntui olevan hauskaa ja viihtyivät hieman kaoottisessa sitsijuhlassa. Kaaosta lisäsi Pratolla ollut kansalaiskarnevaali, joka käytännössä tarkoitti vaan sitä, että Henna nosti lauluääntään vielä yhden pykälän lujemmalle :D
4) Lukiovisiitti
Kerroinkin muistaakseni jossain osassa, että olin käynyt paikallisessa tiedelukiossa kertomassa Suomesta ja ulkomailla opiskelusta ylipäätään yhdellä lukioluokalle. Visiitille pääsin jäteproffa Cossun pyynnöstä, heillä on traditio ko. luokan kanssa erilaisista vierailuista yliopistolla mutta sen lisäksi vuosittain opiskelijoita tulee kertomaan eri teemoista heille. Tapasin kyseisen luokan jätekurssin lopetuspiknillä, jossa yksi pojista kysyi "Onko suomessa oma kieli?", vissin luuli, että puhun englantia äidinkielenä.
Kerroin Tornio-Haaparannasta, Lappeenrannasta, kylmyydestä ja luonnosta. Lisäksi kerroin milloin kannattaa lähteä vaihtoon Suomeen / ylipäätään sekä miten valita oma opinpolkunsa.
5) Oot jenkki? Oot britti?
Vähän turhan usein on ihmiset tullu kysyneeksi multa olenko jenkki/britti - ilmeisesti mulla on jonkinlainen englannin aksentti äänessä josta en ite ole tietoinen - mutta vastaus on aine "IO SONO FINLANDESE!".
Minut on nähty usein AbsoLUTely fabulous sekä ymtetyttö-paita päällä liikenteessä niin Padovassa kuin muuallakin Italiassa.
International environmental law
Kolmas käymäni kurssi oli siis 6 ects:n kurssi kansainvälisestä ympäristölainsäädännöstä. Kurssilla ei kuitenkaan paneuduttu lakiteksteihin vaan enemmänkin siihen miten erilaisia lakitekstejä pitäisi lukea ja miten niitä pitää ymmärtää. Lisäksi kurssilla käytiin läpi varovaisuusperiaatetta (Precautionary principle), Kioton sopimusta, ympäristövahinkojen hallintaa ja vahinkorahastoja.
Kurssilla oli luentoja viikottain, 4h keskiviikkoiltapäivisin putkeen. Yleensä ensimmäiset 1,5h käytettiin luokkakeskusteluun lakimies/ex-tuomari Buttin johdolla, jonka jälkeen pidettiin pieni tauko ja jatkettiin noin tunnin setillä teoriaa. Kurssilla kävi kolme kertaa myös Buttin alaisia (nimiä ei voi muistaa), nainen, joka puhui vähän kehnoa englantia (ja korvasi sen kertomalla asiat italiaksi) sekä mies, joka oli viettänyt elämästään aksentin perusteella ainakin tovin usassa.
Kurssiin liittyi esitelmän pitäminen. Aiheen sai valita suuresta määrästä kurssiin liittyviä asioita. Itse pidin sen yritysten vastuusta ympäristörikoksissa (Corporate liability on environmental crimes). Aikaa piti olla 10-15 min, jonka minä kyllä onnistuin pitämään - monet italialaisista veteli sinne n. 20-30 minuuttiin. Esitelmä oli 50 % kurssiarvosanasta.
Tentti oli suullinen ja siinä oli kaksi osaa. Butti kysyi ihan mistä tahansa kurssin asiasta muutaman kysymyksen (mulle valikoitui Kioton sopimus) ja ei-niin-hyvä-englanti nainen "kysyi" opiskelijan itsevalitsemastaan aiheesta. Lopputulos: 29/30! Valehtelematta paras kurssi jonka kävin. Suosittelen, jos Butti jatkaa luennoitsijana (on vissin lähellä eläköitymistä)!
Kurssilla oli luentoja viikottain, 4h keskiviikkoiltapäivisin putkeen. Yleensä ensimmäiset 1,5h käytettiin luokkakeskusteluun lakimies/ex-tuomari Buttin johdolla, jonka jälkeen pidettiin pieni tauko ja jatkettiin noin tunnin setillä teoriaa. Kurssilla kävi kolme kertaa myös Buttin alaisia (nimiä ei voi muistaa), nainen, joka puhui vähän kehnoa englantia (ja korvasi sen kertomalla asiat italiaksi) sekä mies, joka oli viettänyt elämästään aksentin perusteella ainakin tovin usassa.
Kurssiin liittyi esitelmän pitäminen. Aiheen sai valita suuresta määrästä kurssiin liittyviä asioita. Itse pidin sen yritysten vastuusta ympäristörikoksissa (Corporate liability on environmental crimes). Aikaa piti olla 10-15 min, jonka minä kyllä onnistuin pitämään - monet italialaisista veteli sinne n. 20-30 minuuttiin. Esitelmä oli 50 % kurssiarvosanasta.
Tentti oli suullinen ja siinä oli kaksi osaa. Butti kysyi ihan mistä tahansa kurssin asiasta muutaman kysymyksen (mulle valikoitui Kioton sopimus) ja ei-niin-hyvä-englanti nainen "kysyi" opiskelijan itsevalitsemastaan aiheesta. Lopputulos: 29/30! Valehtelematta paras kurssi jonka kävin. Suosittelen, jos Butti jatkaa luennoitsijana (on vissin lähellä eläköitymistä)!
tiistai 21. kesäkuuta 2011
SWM - Solid waste management
Italiassa tekemistäni kursseista yksi oli ylitse muiden - solid waste management - ja täysin siksi, että sillä on (toivon mukaan) mahdollista korvata LUT:n kiinteiden päästöjen hallinta-kurssi.
Italiassa kurssi on 9 ECTS:n (op:n) laajuinen, eli kurssista on viikottain 6 h luentoja. Lisäksi kurssilla tehtiin kaksi laitosvierailua sekä yksi laboratoriotyö. Kurssiin kuului myös harjoitustyön tekeminen.
Luennot:
Kurssin proffana oli yksi maailman arvostetuimmista jäteasiantuntijoista, Raffaello Cossu. Lisäksi kurssilla kävi vierailijoita Saksasta (Dornack ja Zentner) Saksa/Singaporesta Stegmann sekä Puolasta Stepniewski. Stegmann ja Stepniewski ovat Cossun hyviä jätepiirituttuja ja rehellisesti täytyy todeta, että asiantuntijat ovat asiantuntijoita. He esittävät asiat ytimekkäästi mutta ymmärrettävästi
Valitettavasti asiantuntevuus ei aina ole hyvä juttu. Cossun pitämillä luennoilla saatettiin pomppia aiheesta toiseen tai jumittua koko luennon ajaksi yhteen asiaan. Myöskään laskuharjoituksia ei pahemmin kurssilla ollut ja prosessien laskeminen oli käytännössä harjoitustyön kontolla. Lisäksi Cossu oli sovinistisuudessa lähes samalla tasolla kuin Jauho. Hän myös "hyökkäilee" erasmusopiskelijoiden kimppuun kysellen kysymyksiä joihin tietää ettemme osaa vastata (hyvin harvoin teki tätä italialaisille). Italiassa ymte pohjautuu paljon enemmän kemiaan kuin LUTssa (ja muuallakin Euroopassa) ja siksi Cossu välillä meinasi repiä hiuksia "erasmusten huonojen kemian taitojen" vuoksi.
"Kumpi on pahempi, 1000 l maitoa vai 1000 l jätevettä jokeen - perustele"
Vaikka nyt vähän motkotinkin pääluennoitsijasta niin silti kurssilta ehti saada kattavan käsityksen jätestrategioista jätteitten lajitteluun sekä kompostoinnista anaerobisen käymisen kautta jätteiden polttolaitoksella lopettaen matkan kaatopaikalle.
Harjoitustyönä oli tehdä jätteiden hallintajärjestelmä jollekin alueelle maapallolta. Cossu muodosti ryhmät sekoitellen italiaanoja ja erasmuksia (tyttö-erasmukset sai poikia ryhmiin ja poika-erasmukset tyttöjä). Valitsimme Alession ja Matteon kanssa alueeksi Etelä-Karjalan, joka tarkoitti, että minä tein pohjatyöt (8s) ja loppua alettiin sitten tehdä yhdessä. Cossun vaatimukset työn suhteen tuntuivat vaihtelevan kysyjästä ja viikosta riippuen, lopulta käsittelimme EK:ta autonomisena alueena, jossa voidaan toteuttaa ihan mitä tahansa lakia (Cossun ohjeistuksen mukaisesti). Jos joku haluaa tuon tekstin (73 s) lukea niin voin sen näytille tuoda. Kurssilla tehdyistä vierailuista kirjoittelin jo aiemmin johonkin blogiviestiin.
Kirjallisessa kokeessa kysyttiin 15 'pikkuesseetä/piirrosta' liittyen kaatopaikkoihin, kompostointiin, jätesuunnitelmaan, jätteiden lajitteluun jne. Kokeen esitarkastuksen tekivät assarit, jonka jälkeen se tarkistettiin yhdessä Cossun kanssa ja Cossu kysy tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa (lisäpisteiden mahku). Samalla sai selville mitä olisi pitänyt kirjoittaa, jos ei kaikkea osannut. Kokeen tarkistuksen jälkeen Cossu selasi tehdyn harkkatyön, kyseli muutaman kysymyksen työhön liittyen. Lopputulos: KIINTEÄT LÄPÄISTY!!!!! 24/30!
Kurssi on todellakin käymisen arvoinen, varsinkin jos sillä saa korvattua kiinteät päästöt. Toivottavasti jotain muutosta laskuharjoituksiin ja harjoitustyöhön kuitenkin tehdään.
Loppuun muutama kuva:
Cossu ja hänen lempi opetusvälineensä - liitutaulu
Laboratoriotyö: Jätelajien erottelu kokonaisjätemäärästä (oon tosi hyvä katkomaan ihmisten päitä)
Käytettiin lajitteluun 3 eri siivilää
Jokaisen siivilän massa jatkolajiteltiin eri osiin ja vielä pienempiin, tässä selluloosa-pitoisen matskun lajittelua
Tässä ollaan kaatopaikan päällä
ps. jos koulun henkilöstöstä joku tätä lukee niin voisiko blackboardin saada toimimaan myös ulkomailta, KIITOS!
Italiassa kurssi on 9 ECTS:n (op:n) laajuinen, eli kurssista on viikottain 6 h luentoja. Lisäksi kurssilla tehtiin kaksi laitosvierailua sekä yksi laboratoriotyö. Kurssiin kuului myös harjoitustyön tekeminen.
Luennot:
Kurssin proffana oli yksi maailman arvostetuimmista jäteasiantuntijoista, Raffaello Cossu. Lisäksi kurssilla kävi vierailijoita Saksasta (Dornack ja Zentner) Saksa/Singaporesta Stegmann sekä Puolasta Stepniewski. Stegmann ja Stepniewski ovat Cossun hyviä jätepiirituttuja ja rehellisesti täytyy todeta, että asiantuntijat ovat asiantuntijoita. He esittävät asiat ytimekkäästi mutta ymmärrettävästi
Valitettavasti asiantuntevuus ei aina ole hyvä juttu. Cossun pitämillä luennoilla saatettiin pomppia aiheesta toiseen tai jumittua koko luennon ajaksi yhteen asiaan. Myöskään laskuharjoituksia ei pahemmin kurssilla ollut ja prosessien laskeminen oli käytännössä harjoitustyön kontolla. Lisäksi Cossu oli sovinistisuudessa lähes samalla tasolla kuin Jauho. Hän myös "hyökkäilee" erasmusopiskelijoiden kimppuun kysellen kysymyksiä joihin tietää ettemme osaa vastata (hyvin harvoin teki tätä italialaisille). Italiassa ymte pohjautuu paljon enemmän kemiaan kuin LUTssa (ja muuallakin Euroopassa) ja siksi Cossu välillä meinasi repiä hiuksia "erasmusten huonojen kemian taitojen" vuoksi.
"Kumpi on pahempi, 1000 l maitoa vai 1000 l jätevettä jokeen - perustele"
Vaikka nyt vähän motkotinkin pääluennoitsijasta niin silti kurssilta ehti saada kattavan käsityksen jätestrategioista jätteitten lajitteluun sekä kompostoinnista anaerobisen käymisen kautta jätteiden polttolaitoksella lopettaen matkan kaatopaikalle.
Harjoitustyönä oli tehdä jätteiden hallintajärjestelmä jollekin alueelle maapallolta. Cossu muodosti ryhmät sekoitellen italiaanoja ja erasmuksia (tyttö-erasmukset sai poikia ryhmiin ja poika-erasmukset tyttöjä). Valitsimme Alession ja Matteon kanssa alueeksi Etelä-Karjalan, joka tarkoitti, että minä tein pohjatyöt (8s) ja loppua alettiin sitten tehdä yhdessä. Cossun vaatimukset työn suhteen tuntuivat vaihtelevan kysyjästä ja viikosta riippuen, lopulta käsittelimme EK:ta autonomisena alueena, jossa voidaan toteuttaa ihan mitä tahansa lakia (Cossun ohjeistuksen mukaisesti). Jos joku haluaa tuon tekstin (73 s) lukea niin voin sen näytille tuoda. Kurssilla tehdyistä vierailuista kirjoittelin jo aiemmin johonkin blogiviestiin.
Kirjallisessa kokeessa kysyttiin 15 'pikkuesseetä/piirrosta' liittyen kaatopaikkoihin, kompostointiin, jätesuunnitelmaan, jätteiden lajitteluun jne. Kokeen esitarkastuksen tekivät assarit, jonka jälkeen se tarkistettiin yhdessä Cossun kanssa ja Cossu kysy tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa (lisäpisteiden mahku). Samalla sai selville mitä olisi pitänyt kirjoittaa, jos ei kaikkea osannut. Kokeen tarkistuksen jälkeen Cossu selasi tehdyn harkkatyön, kyseli muutaman kysymyksen työhön liittyen. Lopputulos: KIINTEÄT LÄPÄISTY!!!!! 24/30!
Kurssi on todellakin käymisen arvoinen, varsinkin jos sillä saa korvattua kiinteät päästöt. Toivottavasti jotain muutosta laskuharjoituksiin ja harjoitustyöhön kuitenkin tehdään.
Loppuun muutama kuva:
ps. jos koulun henkilöstöstä joku tätä lukee niin voisiko blackboardin saada toimimaan myös ulkomailta, KIITOS!
torstai 16. kesäkuuta 2011
Waste Management in Developing Countries
Yksi kolmesta kurssista jonka päädyin Padovassa suorittamaan loppuun asti oli WMiDC. Kurssi oli enemmän filosofinen kuin tekninen, sillä kurssilla pääosin painotettiin paljon kehdosta hautaan ja kehdosta kehtoon-ajatusmallia jätehuollollisesta näkökulmasta. Vasta kurssin loppupuolella keskityttiin enemmän teknologioihin joita voidaan hyödyntää kehitysmaissa.
Luennoitsija oli serbia kehitysmaaekspertti, Jovanic, jonka luennot olivat joko tylsiä tai mielenkiintoisia. Hän tykkäsi heittää huumoria ja laittaa meidät ajattelemaan eri tavoin.
Mitä tapahtuu jos auton käynnistää suljetussa autotallissa ja jää itse talliin?
- Ihminen kuolee
Mitä tapahtuu jos maapallo laitetaan kasvihuoneeseen?
Kurssilla tehtiin harjoitustyö, joka käytännössä oli myös kurssin kirjallinen tentti. Harjoitustyössä tehtiin kolmen hengen ryhmissä n. 40 sivuinen raportti yhden valitun kehitysmaan jätehuollosta ja sen ongelmista. Oma ryhmäni teki sen Indonesiasta ja oma vastuualueeni oli sähkö- ja elektroniikkajätteessä. En kauheasti pitänyt luennoitsijan tavasta antaa käytettävät artikkelit suoraan eli itsenäistä tiedonhakua ei hirveästi tarvinnut kurssilla tehdä.
Kurssin tentti oli suullinen, käytännössä omasta harjoitustyöstä täytyi pitää esitelmä ja sen jälkeen vastata muutamaan kysymykseen. Lopputulos tentistä 26/30 ja 6 ECTS ropisi tilille. Äärimmäisen helppo kurssi ja ihan täysin ei tullut selväksi mitä minun pitikään oppia. Uskon, että tämän kurssin oppi on enemmän ajattelutavan kehittämisessä kuin teknisten ratkaisujen oppimisessa.
Luennoitsija oli serbia kehitysmaaekspertti, Jovanic, jonka luennot olivat joko tylsiä tai mielenkiintoisia. Hän tykkäsi heittää huumoria ja laittaa meidät ajattelemaan eri tavoin.
Mitä tapahtuu jos auton käynnistää suljetussa autotallissa ja jää itse talliin?
- Ihminen kuolee
Mitä tapahtuu jos maapallo laitetaan kasvihuoneeseen?
Kurssilla tehtiin harjoitustyö, joka käytännössä oli myös kurssin kirjallinen tentti. Harjoitustyössä tehtiin kolmen hengen ryhmissä n. 40 sivuinen raportti yhden valitun kehitysmaan jätehuollosta ja sen ongelmista. Oma ryhmäni teki sen Indonesiasta ja oma vastuualueeni oli sähkö- ja elektroniikkajätteessä. En kauheasti pitänyt luennoitsijan tavasta antaa käytettävät artikkelit suoraan eli itsenäistä tiedonhakua ei hirveästi tarvinnut kurssilla tehdä.
Kurssin tentti oli suullinen, käytännössä omasta harjoitustyöstä täytyi pitää esitelmä ja sen jälkeen vastata muutamaan kysymykseen. Lopputulos tentistä 26/30 ja 6 ECTS ropisi tilille. Äärimmäisen helppo kurssi ja ihan täysin ei tullut selväksi mitä minun pitikään oppia. Uskon, että tämän kurssin oppi on enemmän ajattelutavan kehittämisessä kuin teknisten ratkaisujen oppimisessa.
Sielu lepää Kanderstegissa
Koko vaihtokauden odotetuin reissu kohdistui Kanderstegiin Sveitsiin - paikkaan jossa sielu saa levätä. Tämän reissun aikanakin sielu sai levätä mutta aivot tekivät runsaasti töitä.
Matka Kanderstegiin hoitui siis Padovasta Milanon kautta Brigiin ja sieltä paikallisjunalla Kanderstegiin. Milanon ja Brigin välinen pendolino oli oikein mukava, penkit olivat pehmeät ja olisi siinä pitemmänkin reissun voinut istua. Matka-aika pitenikin Italian puolella huikeat 40 minuuttia mikä tarkoitti vaihtoyhteyden missaamista Brigissä. Tämä taas tarkoittin ekstra puolitoistatuntisen viettämistä Brigin rautatieasemalla, oli rauhallinen ilta.
Junassa löytyi oma paikka helposti ja saivat muutkin tietää mihin asti olin matkalla
Sveitsiläinen paikallisjuna
Kanderstegissa sijaitsee kansainvälinen partiokeskus KISC, joka on tunnettu ympäristöystävällisyydestään ja on saanut mm. Euroopan ympäristökukan hostelli-toiminnalleen. Tarjosin heille apuani ympäristöjohtamiseen liittyvissä asioissa ja viiden päivän aikana lueskelin hurjan määrän dokumentteja, kiertelin alueella, juttelin työntekijöiden/vapaaehtoisten kanssa ja tein havaintoja. Mitään kovin syvällistä ympäristöauditointia en edes halunnut alkaa tekemään, sillä aikaa ei todellakaan olisi ollut tarpeeksi. Tästä tosin heitin ilmaan ajatuksen dippatyön tekemisestä osittain KISC:lle - mutta tätä ideaa täytyy vielä jatkojalostaa ja puhua Lappeessa proffan kanssa.
Helperinä, apulaisena, sain asumisen ja ruokailun korvauksena työstäni, joten maksettavaksi jäi periaatteessa vain matkat Sveitsiin ja takaisin. Matkat Padovasta Brigiin Milanon kautta maksoivat n. 65 euroa ja Sveitsin sisäiset matkat n. 40 euroa. Lisäksi pikkuostoksia (pikkueväitä ja tuliaisia) tein n. 40 eurolla.
KISC - Kandersteg International Scout Centre
Maisema huoneen ikkunasta
Kanderstegin kylän keskusta
Töitten lomassa tein pikku-puolipäivävaelluksen Oeschinenseelle, jonne päätin tallustella vähän hankalampaa mäkireittiä pitkin. Kanderstegin keskustasta (korkeus 1200m) polku vei ski-gondolin alapuolista reittiä pitkin Lägeriin (1600m), josta laskeuduin alppijärvelle (1500m). Ei ehkä pienempien ihmisten reitti mutta on kiipeämisen arvoinen - maisemat ovat aivan loistavat!
Alppimaisemia
Matkalla ylös Oeschinenseelle
Oeschinensee
Ja todistusaineistoa jälleen
Ylämäkeen rehkimisen jälkeen päätin ottaa helpoimman reitin alas (seli seli - jotta ehtisin lounaalle - seli seli) eli hyppäsin ski-gondolan kyytiin
Paluumatka sujui mielenkiintoisesti kun Simplonin tunnelissa oli sunnuntaina ollut tulipalo ja rajanylittävä Pendolino-juna ei päässytkään käyttämään tunnelia. Brigissä odotusaika piteni siis hiukkasen mutta tulipa samalla todistettu Sveitsin ympäriajon yhden matkavälin lähtö :) Rajanylitys hoidettiin paikallisjunalla Domodossolaan, jossa päästiin Penkun kyytiin. Milanossa onneksi ehdin vielä vaihtoyhteyteen ja pääsin Padovaan suunnitelman mukaisesti.
Kuriositeetti:
1) Sveitsissä sai valita automaatilta rahaa nostaessa veloitetaanko summa sveitsin frangeina vai euroina tililtä. Käytännössä sain siis 100 frangia 84 eurolla enkä maksanut minkäänlaisia vaihtomaksuja/lisäveloituksia pankille.
Matka Kanderstegiin hoitui siis Padovasta Milanon kautta Brigiin ja sieltä paikallisjunalla Kanderstegiin. Milanon ja Brigin välinen pendolino oli oikein mukava, penkit olivat pehmeät ja olisi siinä pitemmänkin reissun voinut istua. Matka-aika pitenikin Italian puolella huikeat 40 minuuttia mikä tarkoitti vaihtoyhteyden missaamista Brigissä. Tämä taas tarkoittin ekstra puolitoistatuntisen viettämistä Brigin rautatieasemalla, oli rauhallinen ilta.
Junassa löytyi oma paikka helposti ja saivat muutkin tietää mihin asti olin matkalla
Kanderstegissa sijaitsee kansainvälinen partiokeskus KISC, joka on tunnettu ympäristöystävällisyydestään ja on saanut mm. Euroopan ympäristökukan hostelli-toiminnalleen. Tarjosin heille apuani ympäristöjohtamiseen liittyvissä asioissa ja viiden päivän aikana lueskelin hurjan määrän dokumentteja, kiertelin alueella, juttelin työntekijöiden/vapaaehtoisten kanssa ja tein havaintoja. Mitään kovin syvällistä ympäristöauditointia en edes halunnut alkaa tekemään, sillä aikaa ei todellakaan olisi ollut tarpeeksi. Tästä tosin heitin ilmaan ajatuksen dippatyön tekemisestä osittain KISC:lle - mutta tätä ideaa täytyy vielä jatkojalostaa ja puhua Lappeessa proffan kanssa.
Helperinä, apulaisena, sain asumisen ja ruokailun korvauksena työstäni, joten maksettavaksi jäi periaatteessa vain matkat Sveitsiin ja takaisin. Matkat Padovasta Brigiin Milanon kautta maksoivat n. 65 euroa ja Sveitsin sisäiset matkat n. 40 euroa. Lisäksi pikkuostoksia (pikkueväitä ja tuliaisia) tein n. 40 eurolla.
Töitten lomassa tein pikku-puolipäivävaelluksen Oeschinenseelle, jonne päätin tallustella vähän hankalampaa mäkireittiä pitkin. Kanderstegin keskustasta (korkeus 1200m) polku vei ski-gondolin alapuolista reittiä pitkin Lägeriin (1600m), josta laskeuduin alppijärvelle (1500m). Ei ehkä pienempien ihmisten reitti mutta on kiipeämisen arvoinen - maisemat ovat aivan loistavat!
Paluumatka sujui mielenkiintoisesti kun Simplonin tunnelissa oli sunnuntaina ollut tulipalo ja rajanylittävä Pendolino-juna ei päässytkään käyttämään tunnelia. Brigissä odotusaika piteni siis hiukkasen mutta tulipa samalla todistettu Sveitsin ympäriajon yhden matkavälin lähtö :) Rajanylitys hoidettiin paikallisjunalla Domodossolaan, jossa päästiin Penkun kyytiin. Milanossa onneksi ehdin vielä vaihtoyhteyteen ja pääsin Padovaan suunnitelman mukaisesti.
Kuriositeetti:
1) Sveitsissä sai valita automaatilta rahaa nostaessa veloitetaanko summa sveitsin frangeina vai euroina tililtä. Käytännössä sain siis 100 frangia 84 eurolla enkä maksanut minkäänlaisia vaihtomaksuja/lisäveloituksia pankille.
Pettymysten kaupunki
Matkalla kohti Sveitsiä tein neljän tunnin pikapyrähdyksen Milanossa. Milanon keskusrautatieasema (Milano Centrale) sijaitsee keskustan ulkopuolella mutta aseman ja keskustan välillä kulkee muutaman minuutin välein metro. Metroon pääsee suoraan asemalta kunhan raahautuu neljä kerrosta alaspäin ja hankkii lipun (1e/75 min, 3e/pvä).
Suunnitelmissanihan oli käydä Santa Maria delle Grazien kirkossa, dominikaaniluostarissa sekä nähdä Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen. Suunnitelmaksi se vain jäikin, sillä kirkkoon on törkeän hankala päästä. Kesäaikaan lippu tulisi varata 1-3 kk etuaikaan (5-8e/hlö) tai jos venailee tarpeeksi pitkään ja kovasti kirkon nähdä haluaa voi toki maksaa 30+e/hlö. Ulkopuolelta kirkon nähneenä voi sanoa, että pieni oli (kävelin 3 krt ohi ennen kuin tajusin sen olevan kirkko).
Pakollisen kirkkovierailun tein Milanon Duomossa, jossa ovella oli repputarkistus. Mullahan oli kaikki Sveitsin roinat repussa vaatteista, pyyhkeeseen jne. lisäksi matkassa oli Padovan suojeluspyhimyksen St. Anthonyn kakku. Eka olivat vähän näreissään että joutuvat katsomaan sisällön kunnes näkivät kakun ja päästivät sisään. Ihme mies tuo ihmemies. Kirkossa koin jälleen tyypillisen "wau"-ilmiön, monet ikkunalasit oli koristeltu äärimmäisen taidokkailla mosaiikeilla ja ympäri kirkkoa oli laitettu roikkumaan taidetta. Suurin ällistys on lähinnä tullut siitä, että taulut ovat hillittömän kokoisia ja äärimmäisen tarkkoja.
Muodin kaupungista Milanosta löytyi kyllä vaikka ja minkämoista vaatekauppaa, hinnatkin olivat oikein mukavia. Olen aina halunnut maksaa t-paidasta 500 e.
Jos pettymyksiä niin kyllä Milano tarjosi myös mukavan yllätyksen. Castello Sforzescossa oli "L'Ultimo Michelangelo"-näyttely ja alle 25-vuotiaat pääsivät näyttelyyn ilmaiseksi. Oli siis kiva viettää reilu 1½ h kiertäen Sforzescon tarjoamat näyttelyt, nähdä Michelangelon ja Leonardon (yksi aivan loistava metsäinen kattomaalaus) töitä ja pysyä sisätiloissa sateisessa Milanossa.
Söinpäs muuten ennen Sveitsin junaan lähtöä ensimmäisen hampurilaisen Italiassa!
Pyörätelineetkin ovat Milanosa hieman totuttua erilaisempia
Milanon Duomo
En tiiä mitä tää oli, mutta niin jännän näkönen että pakkohan siitä oli ottaa kuva
Castello Sforzesco
Suunnitelmissanihan oli käydä Santa Maria delle Grazien kirkossa, dominikaaniluostarissa sekä nähdä Leonardo da Vincin Viimeinen ehtoollinen. Suunnitelmaksi se vain jäikin, sillä kirkkoon on törkeän hankala päästä. Kesäaikaan lippu tulisi varata 1-3 kk etuaikaan (5-8e/hlö) tai jos venailee tarpeeksi pitkään ja kovasti kirkon nähdä haluaa voi toki maksaa 30+e/hlö. Ulkopuolelta kirkon nähneenä voi sanoa, että pieni oli (kävelin 3 krt ohi ennen kuin tajusin sen olevan kirkko).
Pakollisen kirkkovierailun tein Milanon Duomossa, jossa ovella oli repputarkistus. Mullahan oli kaikki Sveitsin roinat repussa vaatteista, pyyhkeeseen jne. lisäksi matkassa oli Padovan suojeluspyhimyksen St. Anthonyn kakku. Eka olivat vähän näreissään että joutuvat katsomaan sisällön kunnes näkivät kakun ja päästivät sisään. Ihme mies tuo ihmemies. Kirkossa koin jälleen tyypillisen "wau"-ilmiön, monet ikkunalasit oli koristeltu äärimmäisen taidokkailla mosaiikeilla ja ympäri kirkkoa oli laitettu roikkumaan taidetta. Suurin ällistys on lähinnä tullut siitä, että taulut ovat hillittömän kokoisia ja äärimmäisen tarkkoja.
Muodin kaupungista Milanosta löytyi kyllä vaikka ja minkämoista vaatekauppaa, hinnatkin olivat oikein mukavia. Olen aina halunnut maksaa t-paidasta 500 e.
Jos pettymyksiä niin kyllä Milano tarjosi myös mukavan yllätyksen. Castello Sforzescossa oli "L'Ultimo Michelangelo"-näyttely ja alle 25-vuotiaat pääsivät näyttelyyn ilmaiseksi. Oli siis kiva viettää reilu 1½ h kiertäen Sforzescon tarjoamat näyttelyt, nähdä Michelangelon ja Leonardon (yksi aivan loistava metsäinen kattomaalaus) töitä ja pysyä sisätiloissa sateisessa Milanossa.
Söinpäs muuten ennen Sveitsin junaan lähtöä ensimmäisen hampurilaisen Italiassa!
Pyörätelineetkin ovat Milanosa hieman totuttua erilaisempia
Milanon Duomo
En tiiä mitä tää oli, mutta niin jännän näkönen että pakkohan siitä oli ottaa kuva
Castello Sforzesco
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Oodi Spritzille
Kukaan ei voi sanoa käyneensä Padovassa (tai ylipäätään Veneton alueella), jos jättää Spritzin nauttimatta. Juoman juuret ovat Venetsiassa, jossa Itävallan valtakauden aikaan nautittiin Spritzereitä (valkkari-vesi-sekoitus), johon päätettiin kuitenkin lisätä vähän makeuttavampia ainesosia.
Spritz on loistavin aperatiivi mitä maapallo päällään kantaa ja sen voi sanoa olevan Veneton alueen kansallisjuoma. Sitä nautitaan satoja tuhansia laseja päivittäin alueen kuppiloissa töistä kotiin palatessa. Sen sanotaan lisäksi olevan Padovan yliopisto-opiskelijoiden se juoma.
Se koostuu proseccosta (skumppa) ja vedestä sekä varsinaisesta pääainesosasta eli Aperolista (11%) tai Camparista (20%). Sekoitussuhde riippuu käytettävistä ainesosista. Spritz aperol on kutakuinkin 3-3-1 tai 3-2-1 (prosecco-aperol-vesi) mutta Camparia käytettäessä kutakuinkin 2-2-2 (prosecco-campari-vesi). Koristeena oliivi ja veriappelsiinin pala sekä muutama jääpala.
Herkku ei ole hinnalla pilattu, lasillinen maksaa 1,5-3 euroon. Itse käyn usein Brekissä nauttimassa Spritzini, sillä 4 eurolla saa spritzin lisäksi myös purtavaa (pieniä pitsapaloja, salaattia, sipsejä jne.). Useimmiten spritzin oheen annetaan muuallakin sipsilautanen. Kuriositeettina, Venetsian kuppilassa kahvi 3,5 e, Spritz 3e.
Aperol-pullo, tyhjänä
Spritz Brekissä
Ja palataan taas ensi viikolla astialle, Kandersteg kutsuu!
Spritz on loistavin aperatiivi mitä maapallo päällään kantaa ja sen voi sanoa olevan Veneton alueen kansallisjuoma. Sitä nautitaan satoja tuhansia laseja päivittäin alueen kuppiloissa töistä kotiin palatessa. Sen sanotaan lisäksi olevan Padovan yliopisto-opiskelijoiden se juoma.
Se koostuu proseccosta (skumppa) ja vedestä sekä varsinaisesta pääainesosasta eli Aperolista (11%) tai Camparista (20%). Sekoitussuhde riippuu käytettävistä ainesosista. Spritz aperol on kutakuinkin 3-3-1 tai 3-2-1 (prosecco-aperol-vesi) mutta Camparia käytettäessä kutakuinkin 2-2-2 (prosecco-campari-vesi). Koristeena oliivi ja veriappelsiinin pala sekä muutama jääpala.
Herkku ei ole hinnalla pilattu, lasillinen maksaa 1,5-3 euroon. Itse käyn usein Brekissä nauttimassa Spritzini, sillä 4 eurolla saa spritzin lisäksi myös purtavaa (pieniä pitsapaloja, salaattia, sipsejä jne.). Useimmiten spritzin oheen annetaan muuallakin sipsilautanen. Kuriositeettina, Venetsian kuppilassa kahvi 3,5 e, Spritz 3e.
Ja palataan taas ensi viikolla astialle, Kandersteg kutsuu!
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Turistikierros Padovassa osa 2
Nyt kun vaihtoaikaa on jäljellä enää alle kuukausi (lento takaisin Lappeeseen 27.6) on aika kirjoitella lisää Padovan nähtävyyksistä (minun piti ihan avata edellinen teksti ettei tulisi kirjoiteltua samoja juttuja).
Padovan Kasvitieteellinen puutarha
Orto Botanico on maailman vanhin samalla paikalla koko ajan toiminut kasvitieteellinen puutarha, siitä syystä se on myös lisätty Unescon maailmanperintölistalle. Se ei ole kovin iso ja mielestäni ei edes mitenkään loistavasti hoidettu, monet kukat olivat melko kuihtuineita ja tyhjiäkin osioita näkyi. Yliopisto-opiskelijalle sisäänpääsy on ilmainen, joten kuumina päivinä pääsee vilvoittelemaan kunhan kävelee sisälle ja vilauttaa yliopiston opiskelijakorttia. Puistosta löytyy suuri arboretum (eli puupuisto), jonka yhtenä isona nähtävyytenä on puu, johon joskus vuonna erkki ja keijo iski salama halkaisten sen keskeltä. Lisäksi alueelta löytyy palmu, joka on kylvetty vuonna erja ja kaija (muutama sata vuotta?) sekä paljon muutakin kivaa. Suosittelen käymään tosiaan kuumana päivänä, mutta ei sitä hirveästi menetä jos jää välistä. Löytyy kutakuinkin Pyhän Anthonyn kirkon vierestä.
Salamapuu
matka kävi läpi viidakon
ikivanha palmu
varjoisia lukupaikkoja, taustalla St. Anthonyn katerdraali
Palazzo Bo
Yliopiston päärakennus Bo sijaitsee keskellä Padovan keskustaa, siellä ei järjestetä opetusta muille kuin lakiopiskelijoille. Bo tarkoittaa italiaksi härkää ja paikalla lieneekin ollut aiemmin hotelli, jonka merkkinä oli härän sarvet.
Yliopistosta löytyy maailman ensimmäinen anatomiateatteri, eli teatteri missä on tehty koeleikkauksia jne. opiskelijoiden nähden. Se oli pienempi kuin luulin, vaikka korkeutta sillä silti oli kymmenisen (?) metriä. Galileo Galilei on opettanut Padovan yliopistossa - ja viettänyt omien sanojen mukaan parhaat vuotensa täällä - ja siksipä yliopiston tiloista löytyy Galileon puhujakoroke. Kuulemma mies oli niin lyhyt, että hän halusi erottua opiskelijoita kunnolla, lisäksi oppaan mukaan Galileo oli aikamoinen naistenmies.
Noin tunnin kierros on opiskelijoille ilmainen, muille muutama lantti, mutta käymäni kierros oli lyhennetty versio. Emme päässeet käymään Aula Magnassa emmekä katsomassa Galileon puhujatasoa. Kierros pidetään italiaksi ja englanniksi (jos tarpeeksi ulkkareita), oppaana oli oikein huumorintajuinen nainen, joka heitteli läppää vähän joka paikassa.
Galileon muistomerkki
Kaikki mitä kierroksella olisi voinut nähdä (sen aikana ei saanut ottaa kuvia)
Valmistujaislaattoja yliopiston seinällä
Scrovegnin kappeli ja Palazzo Zuckermann
Tänään kävin tekemässä kuuden euron aikamatkan 1300-1800-luvulle Scrovegnin kappelin sekä Palazzo Zuckermannin Pinacotecan maalausten avustuksella. Scrovegnin kappelin sanotaan olevan se nähtävyys, joka Padovassa pitää nähdä. Pienehkö kappeli sijaitsee keskellä Padovan keskustaa, mutta on sisäpuolelta kauttaaltaan Giotton taideteosten peittämä. Giotto oli firenzeläinen taidemaalari, joka tilattiin Scrovegnin perheen pyytämänä maalaamaan seinät. Kappelin seiniä kiertää kolmessa tasossa äärimmäisen tarkasti tehdyt maalaukset liittyen lähinnä Jeesuksen sekä Marian elämiin. Teokset ovat suorastaan hengityksen salpaavia, Giotto on todellakin pystynyt omissa töissään mm. sisäistämään henkilöiden tunteet (mm. äärimmäisen todellisen näköiset kyynelvanat naisten silmissä) sekä vaatteisiin syntyvät varjot.
Kappeliin päästetään 25 henkeä kerrallaan ja kierros kestää 30 min, josta ensimmäinen 15 min katsotaan videota samalla kuin kappelin sisätilan ilma tasataan (teokset ovat hyvin herkässä kunnossa). Kappeliin olisi pitänyt varata ainakin päivää ennen lippu, mutta mie kävelin suoraan tiskille (klo 10.45) ja sain lipun seuraavana alkavaan kierrokseen.
Palazzo Zuckermanissa oli vaikka ja mitä katsottavaa, suurin osa taiteesta oli kirkollistaidetta ja huone toisensa jälkeen moisia alkoi pian puuduttaa. Varsinaisia helmiäkin toki joukosta löytyi mutta en muista enää taiteilijoiden nimiä.
Kuvia en kummassakaan kohteessa ottanut, joten jos Giotti kiinnostaa niin googlea kohti vain.
Katutaidetta Kenny Randomin tapaan
Kenny Random on padovalainen katutaiteilija ja suhteellisen aktiivinenkin sellainen. Padovan keskustassa kulkiessa huomaa usein hänen upeita ympäristöön sulautuvia teoksia. Niiden ohi kävelee usein mutta harvoin jää ottamaan valokuvia, joten viikko sitten tein ensimmäisen Kenny Random-kierroksen (ihan omatoimisen) ottamassa valokuvia ja etsimässä uusia Corson Milanon etelän puoleisesta osasta. Tänään ajattelin lähteä toiselle puolelle Corso Milanoa, josta tiedän löytyvän lisää.
Padovan Kasvitieteellinen puutarha
Orto Botanico on maailman vanhin samalla paikalla koko ajan toiminut kasvitieteellinen puutarha, siitä syystä se on myös lisätty Unescon maailmanperintölistalle. Se ei ole kovin iso ja mielestäni ei edes mitenkään loistavasti hoidettu, monet kukat olivat melko kuihtuineita ja tyhjiäkin osioita näkyi. Yliopisto-opiskelijalle sisäänpääsy on ilmainen, joten kuumina päivinä pääsee vilvoittelemaan kunhan kävelee sisälle ja vilauttaa yliopiston opiskelijakorttia. Puistosta löytyy suuri arboretum (eli puupuisto), jonka yhtenä isona nähtävyytenä on puu, johon joskus vuonna erkki ja keijo iski salama halkaisten sen keskeltä. Lisäksi alueelta löytyy palmu, joka on kylvetty vuonna erja ja kaija (muutama sata vuotta?) sekä paljon muutakin kivaa. Suosittelen käymään tosiaan kuumana päivänä, mutta ei sitä hirveästi menetä jos jää välistä. Löytyy kutakuinkin Pyhän Anthonyn kirkon vierestä.
Palazzo Bo
Yliopiston päärakennus Bo sijaitsee keskellä Padovan keskustaa, siellä ei järjestetä opetusta muille kuin lakiopiskelijoille. Bo tarkoittaa italiaksi härkää ja paikalla lieneekin ollut aiemmin hotelli, jonka merkkinä oli härän sarvet.
Yliopistosta löytyy maailman ensimmäinen anatomiateatteri, eli teatteri missä on tehty koeleikkauksia jne. opiskelijoiden nähden. Se oli pienempi kuin luulin, vaikka korkeutta sillä silti oli kymmenisen (?) metriä. Galileo Galilei on opettanut Padovan yliopistossa - ja viettänyt omien sanojen mukaan parhaat vuotensa täällä - ja siksipä yliopiston tiloista löytyy Galileon puhujakoroke. Kuulemma mies oli niin lyhyt, että hän halusi erottua opiskelijoita kunnolla, lisäksi oppaan mukaan Galileo oli aikamoinen naistenmies.
Noin tunnin kierros on opiskelijoille ilmainen, muille muutama lantti, mutta käymäni kierros oli lyhennetty versio. Emme päässeet käymään Aula Magnassa emmekä katsomassa Galileon puhujatasoa. Kierros pidetään italiaksi ja englanniksi (jos tarpeeksi ulkkareita), oppaana oli oikein huumorintajuinen nainen, joka heitteli läppää vähän joka paikassa.
Scrovegnin kappeli ja Palazzo Zuckermann
Tänään kävin tekemässä kuuden euron aikamatkan 1300-1800-luvulle Scrovegnin kappelin sekä Palazzo Zuckermannin Pinacotecan maalausten avustuksella. Scrovegnin kappelin sanotaan olevan se nähtävyys, joka Padovassa pitää nähdä. Pienehkö kappeli sijaitsee keskellä Padovan keskustaa, mutta on sisäpuolelta kauttaaltaan Giotton taideteosten peittämä. Giotto oli firenzeläinen taidemaalari, joka tilattiin Scrovegnin perheen pyytämänä maalaamaan seinät. Kappelin seiniä kiertää kolmessa tasossa äärimmäisen tarkasti tehdyt maalaukset liittyen lähinnä Jeesuksen sekä Marian elämiin. Teokset ovat suorastaan hengityksen salpaavia, Giotto on todellakin pystynyt omissa töissään mm. sisäistämään henkilöiden tunteet (mm. äärimmäisen todellisen näköiset kyynelvanat naisten silmissä) sekä vaatteisiin syntyvät varjot.
Kappeliin päästetään 25 henkeä kerrallaan ja kierros kestää 30 min, josta ensimmäinen 15 min katsotaan videota samalla kuin kappelin sisätilan ilma tasataan (teokset ovat hyvin herkässä kunnossa). Kappeliin olisi pitänyt varata ainakin päivää ennen lippu, mutta mie kävelin suoraan tiskille (klo 10.45) ja sain lipun seuraavana alkavaan kierrokseen.
Palazzo Zuckermanissa oli vaikka ja mitä katsottavaa, suurin osa taiteesta oli kirkollistaidetta ja huone toisensa jälkeen moisia alkoi pian puuduttaa. Varsinaisia helmiäkin toki joukosta löytyi mutta en muista enää taiteilijoiden nimiä.
Kuvia en kummassakaan kohteessa ottanut, joten jos Giotti kiinnostaa niin googlea kohti vain.
Katutaidetta Kenny Randomin tapaan
Kenny Random on padovalainen katutaiteilija ja suhteellisen aktiivinenkin sellainen. Padovan keskustassa kulkiessa huomaa usein hänen upeita ympäristöön sulautuvia teoksia. Niiden ohi kävelee usein mutta harvoin jää ottamaan valokuvia, joten viikko sitten tein ensimmäisen Kenny Random-kierroksen (ihan omatoimisen) ottamassa valokuvia ja etsimässä uusia Corson Milanon etelän puoleisesta osasta. Tänään ajattelin lähteä toiselle puolelle Corso Milanoa, josta tiedän löytyvän lisää.
maanantai 30. toukokuuta 2011
Reissu Toscanaan
Viime viikonloppuna käväisin Toscanassa kolmen päivän reissulla. Padovasta Firenzeen pääsee suhteellisen helposti, valintoja ajankäytön ja rahankäytöön suhteen on tietenkin tehtävä.
Käteisvarallisesti olen kovin tiukilla, sillä olen joutunut luottamaan ihaniin ystäviini rahojen nostamisessa. Tämähän johtuu täysin toimintansa lopettaneesta visa electronista, uusi kortti tuli vihdoin 3,5vk:n odottamisen jälkeen viime viikolla, mutta tunnusluku on lähetetty jo jouduttu lähettämään uudelleen kun se ei ole tänne saapunut (edit: TULI TÄNÄÄN 30.5, KAIKKI KUNNOSSA TAAS!). Mutta Toscanastahan minun piti puhua :)
Koska käteistä ei siis hirveästi ole niin olen joutunut tinkimään myös ajasta. Lähdin perjantaiaamuna puoli yhdeksän aikaan liikenteeseen ja kahden junavaihdon jälkeen saavuin Firenzeen puolilta päivin. Paikallisjunalla tämä reissu maksoi reilut 14 euroa. Reissasin bussilla saksalaisen Annen asunnolle jättämään matkatavarat ja sieltä siirryin tsekkailemaan kaupunkia kun Anne lähti luennoille. Perjantai-iltana kävimme Annen kanssa nilkkavammaisen puolalaisen Annan luona viettämässä iltaa ja porisemassa Erasmus-kokemuksista. Tyttöihin olin siis tutustunut helmikuun EILC-kurssilla.
Santa Maria Novellan kirkko
Keskellä kaupunkia jylhä Duomo + kellotorni, kastetila (tms)
Firenzen tuomikirkko oli aivan huikean upean kaunis. Kaikki yksityiskohdat oli tehty äärimmäisen tarkasti. Korkeuttakin on kirkon "kuplan" kohdalla n. 90m!
David-patsaan KOPIO! En ees halua tietää kuinka moni otti tästä kuvan luullen, että se on aito. Aito on muutaman euron maksun ja muutaman tunnin jonotuksen takana Accademiassa.
En koskenut kerran tykkää purra
Greg the mime-viihdytti reilun vartin verran. Palkaksi jätin 30 snt
Lauantaina oli vuoro lähteä katsomaan sitä kuuluisaa Pisan kaltevaa tornia - sekä kaikkea muuta nähtävää mitä Pisalla oli tarjota. Lähes kaikilla nettisivuilla oli jo sanottu että "Pisassa on muutakin nähtävää kuin torni" ja "Jos on sokea kaikelle muulle kuin tornille niin oikea Pisa jää kokematta". No, lähdimme siis avoimin mielin matkaan. Torni oli kalteva ja toki sen juurella piti ottaa pakolliset turistikuvat, kuten alempaa huomaatte niin keskityin lähinnä kaatamaan tornia ;)
Pisan läpi virtaa Arno-joki (kuten Firenzenkin) ja sen varrella oli lämpimänä kesäpäivänä kiva tallustella kun tuuli puhalteli leppoisasti. Niin, mitä muuta Pisassa on nähtävää - ihania kapeita kujia, upeata arkkitehtuuria ja nättejä maalauksia.
Kyllähän tuo melko kaltevalta näyttää
Olihan tuo melko kova noja
Pisalaista arkkitehtuuria, paikallinen koulu
Arno-joki
Illalla kävimme vielä Annen kanssa Firenze yöllä-kierroksella ja samalla "eksyimme" Gelato festivaaleille. 7 e kortin ostamalla sai 5 maistiaista eri jäätelöistä ja mm. oikeuden 24h ilmaiseen julkisten käyttöön. Sunnuntaina Firenzessä oli avoimien ovien päivä, monia sisäpihojen puutarhoja pääsi tiirailemaan ihan luvan kanssa. Kävimme myös syömässä loput maistiaiset ennen kuin lähdin takaisin Padovaa päin.
Jäätelömakuina mm.
Moukkino (toffee/kinuskimainen, kermainen)
Crema agli agrumi di Sicilia (ainakin sitruunaa)
Gelato persiano (kermaa, ruusuvettä (vähän liikaa), saframia (hyvä että maistoi), pistasseja ja mascarponea)
Lime-omena-balsamietikka (ihan ok, vähän turhan limeinen)
Perla Nera (hyvin raskas suklaa, pähkinäjäätelö jossa hiven kahvia)
La Perla e pepe rosa (päärynäjäätelö punaisen chilipaprikan kera)
Arno-joki pimeällä
Maisemakuvaa pienen ylämäkitallustelun jälkeen
Salatut Firenzen sisäpihat
Gelatofestival
Käteisvarallisesti olen kovin tiukilla, sillä olen joutunut luottamaan ihaniin ystäviini rahojen nostamisessa. Tämähän johtuu täysin toimintansa lopettaneesta visa electronista, uusi kortti tuli vihdoin 3,5vk:n odottamisen jälkeen viime viikolla, mutta tunnusluku on lähetetty jo jouduttu lähettämään uudelleen kun se ei ole tänne saapunut (edit: TULI TÄNÄÄN 30.5, KAIKKI KUNNOSSA TAAS!). Mutta Toscanastahan minun piti puhua :)
Koska käteistä ei siis hirveästi ole niin olen joutunut tinkimään myös ajasta. Lähdin perjantaiaamuna puoli yhdeksän aikaan liikenteeseen ja kahden junavaihdon jälkeen saavuin Firenzeen puolilta päivin. Paikallisjunalla tämä reissu maksoi reilut 14 euroa. Reissasin bussilla saksalaisen Annen asunnolle jättämään matkatavarat ja sieltä siirryin tsekkailemaan kaupunkia kun Anne lähti luennoille. Perjantai-iltana kävimme Annen kanssa nilkkavammaisen puolalaisen Annan luona viettämässä iltaa ja porisemassa Erasmus-kokemuksista. Tyttöihin olin siis tutustunut helmikuun EILC-kurssilla.
Lauantaina oli vuoro lähteä katsomaan sitä kuuluisaa Pisan kaltevaa tornia - sekä kaikkea muuta nähtävää mitä Pisalla oli tarjota. Lähes kaikilla nettisivuilla oli jo sanottu että "Pisassa on muutakin nähtävää kuin torni" ja "Jos on sokea kaikelle muulle kuin tornille niin oikea Pisa jää kokematta". No, lähdimme siis avoimin mielin matkaan. Torni oli kalteva ja toki sen juurella piti ottaa pakolliset turistikuvat, kuten alempaa huomaatte niin keskityin lähinnä kaatamaan tornia ;)
Pisan läpi virtaa Arno-joki (kuten Firenzenkin) ja sen varrella oli lämpimänä kesäpäivänä kiva tallustella kun tuuli puhalteli leppoisasti. Niin, mitä muuta Pisassa on nähtävää - ihania kapeita kujia, upeata arkkitehtuuria ja nättejä maalauksia.
Illalla kävimme vielä Annen kanssa Firenze yöllä-kierroksella ja samalla "eksyimme" Gelato festivaaleille. 7 e kortin ostamalla sai 5 maistiaista eri jäätelöistä ja mm. oikeuden 24h ilmaiseen julkisten käyttöön. Sunnuntaina Firenzessä oli avoimien ovien päivä, monia sisäpihojen puutarhoja pääsi tiirailemaan ihan luvan kanssa. Kävimme myös syömässä loput maistiaiset ennen kuin lähdin takaisin Padovaa päin.
Jäätelömakuina mm.
Moukkino (toffee/kinuskimainen, kermainen)
Crema agli agrumi di Sicilia (ainakin sitruunaa)
Gelato persiano (kermaa, ruusuvettä (vähän liikaa), saframia (hyvä että maistoi), pistasseja ja mascarponea)
Lime-omena-balsamietikka (ihan ok, vähän turhan limeinen)
Perla Nera (hyvin raskas suklaa, pähkinäjäätelö jossa hiven kahvia)
La Perla e pepe rosa (päärynäjäätelö punaisen chilipaprikan kera)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)