Hankala uskoa, että siitä on jo lähes vuosi kun pakkasin tavaroitani vielä viimeisiä kertoja Tupoksella siskoni luona ja lähdin Italiaan.
Kaipuu on kova Perugiaan, kielikurssikaupunkiin varsinkin kun kaverini oli tammikuun ajan siellä itse.
Padovaa olen alkanut ikävöidä myös, unissa kävelen pitkin Padovan kaupunkeja, nautin Spritzejä ja iloitsen auringosta sekä lämmöstä. Mukavia koulukursseja ja opettajiakin on kiva muistella.
Kunhan rahavarat antavat myöten on lähtö Italiaan varmaa, sinne kaipaan niin uudelleen.
ps. Kaikki Italiassa käymäni kurssit hyväksyttiin opinto-ohjelmaani JEE! Todistuksen saamisessa kesti vaan luvatun 1 kk sijaan lokakuulle. Ja asunnostakin olen saanut lopulta takuuvuokran takaisin (ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TUOKO SHEKKEJÄ SUOMEEN!)
