"Sori, mun on pakko mennä hakkaamaan tuota pöytää"

Viime perjantaina kävin siis Gardajärvellä ja sunnuntaina Feltressä.

Feltre on Italian alpeilla sijaitseva kaupunki, reilut 20 000 asukasta. Matka kävi läpi laaksojen upeissa maisemissa vaikkakin kovasti oli pilviharsoa ja utua huippujen ympärillä. Reissun järjestivät ESN Padovan järkkääjät. Välillä tuli miettineeksi, että onkohan sittenkään viisasta luottaa heidän järjestelytaitoihinsa -leikki-ikä koko ikä? Kasaan lähdetään mukaan vaikka 150 m päästä kasasta ja jalista pelattiin ihan rohkeasti kirkon edessä...

Aluksi kiertelimme ympäri keskustaa, siellä täällä meille kerrottiin kaupungin historiasta italiaksi. Ymmärsin ehkä 30 %, josta sitten käänsin Essille n. 10 %. Keskustan jälkeen siirryimme n. 20 minuutin päähän paikkaan X, jossa oli luontopuisto muutamine hassuine eläimineen. Noin puolen tunnin kiertelyn jälkeen kaikki oli jo nähty - kiertelyyn oli varattu kuitenkin 2 tuntia, joten napostelimme siinä sitten paninit muiden jatkaessa viinin ryyppäystä. Täytyy todeta, ettei Italian kasvisruokavaihtoehdot ole kovin kummoiset, kuten Essi sai huomata...

Luonnonpuiston jälkeen lähdimme Pedavenan olutpanimolle, tarkoituksena päästä katselemaan miten olutta pannaan. Jännintä tehtaalla olikin kuitenkin se, että sunnuntaina ei ketään ollut töissä, paikka oli täysin tyhjä. Muuten hommat näyttivät linjastojen puolesta samalta kuin Tornion Lapparin tehtaallakin, josta saankin hyvän aasinsillan.

Pedavena siirtyi Heineken omistukseen joskus vuonna x ja tehdas päätettiin lopulta sulkea. Kaupunkilaiset ja Pedavenan fanit ryhtyivät taistoon ja tekivät useita erilaisia tempauksia. Lopulta Heineken myi olutmerkin toiselle yritykselle ja oluen valmistus sai jatkua. Tempauksesta oltiin edelleen ylpeitä... Jäin vain miettimään olisikohan Lapparikin vielä Lapissa tehtyä, jos jotain oikeasti näkyvää olisi tehty eikä vain suomalaiseen tapaan motkotettu.

Kierroksen jälkeen päädyimme maistelemaan olutta ja syömään kunnolla panimoravintolaan. Yksi jokapaikanhöylä-esn järkkäri tuli juttelemaan minulle ja Essille kun ei kuulemma ollut aiemmin jutellut meidän kanssaan (paitsi, että oli mutta ei varmaan vaan muistanut sangriaillasta pahemmin mitään). Hän ehti minuutin verran porista ennen kuin naapuripöydässä alkoi laulu raikaa ja pöydän pinta tömistä ja sinne hän lähti - hakkaamaan pöytää itsekin. Itse olisin pyytänyt meidät mukaan ja opettanut laulun sanat ja oikearytmisen pöydänhakkauksen, mutta kaikkea sitä. Paluumatkan tunnelma muistutti kutakuinkin lappeen Rantalaista kursiobussin tunnelmaa vaikkakin astetta kovaäänisemmin ja suoraan mikkiin huutaen.

"Minusta tuntuu, että me ollaan oltu täällä jo aiemmin"

Viime viikolla tein kaksi reissua Padovan ulkopuolelle, hieman enemmän omatoimisen reissun Gardajärvelle 9 muun erasmuksen kanssa sekä ESN Padovan (vaihtariorganisaatio) järjestämänän reissun Feltreen ja Pedavenaan.

Osa 1: Lago di Garda

Gardajärvi oli kaunis ja päiväkin oli mitä mainioin, 20'c:n tietämillä auringon porottaessa. Gardajärvelle pääsee Padovasta n. 7 eurolla (1,5h junassa)/suunta, joten lompakkoakaan reissu ei rasittanut matkustamisen suhteen. Matkaseurana oli uusia tuttavia toisesta asuntolasta, joukko saksalaisia sekä irkku, portugalilainen ja romanialainen, suomalaisia kalpeanaamoja edustamassa oli minun lisäkseni Essi. Olin toki unohtanut ottaa aurinkorasvan kämpiltä matkaan, joten ennen PAdovasta lähtöä kävin desparista hakemassa törpön ainetta. Koska rasva ei ole tämän hetken sesonkituote oli se vähän huonosti löydettävissä, mutta kauppasedän avustuksella se löytyi. Kerroin olevani suomesta ja setä antoi korkeimmalla suojakertoimella (20) varustetun sprayn.

Perjantait tuntuu olevan suosittuja matkustelupäiviä, joten päädyimme istumaan matkan vaunujen väliosassa ovien kohdalla. Mikäs siinä poristessa ja nauttiessa aamupalaa. Opetin myös samalla lunchin ja lunchlunchin / beer ja beerbeer:n eron. Jäimme ulos Desenzano di Gardalla ja nautimme lunchin (panini jne.). Tallusteltin ympäri ämpäri etsien järveä ja laivaa jolla pääsisimme Sirmioneen. Matkalla nähtiin kauniita värikkäitä taloja, minusta olisi ainakin kiva asua pinkissä, turkoosissa tai lilassa talossa.

Matkaseurue

Sirmioneen päädyttiin kuitenkin lautalla nauttien kauniista maisemista ja ei niin kauniista tarinoista.. Sirmionessa on nähtävää yhdelle iltapäivälle tarpeeksi vähän, joten tuskin mitään tärkeää jäi näkemättä. Välillä tuntui, että kaikki tiet veivät paikkaan A, vaikka kuinka yritti päästä muualle. Sirmionea ympäri kävellessä näki mitä hassumpia lintuja, kauniimpia kukkia ja paljon soraa. Suuresta etsinnästä huolimatta emme löytäneet kunnon hiekkarantaa auringon palvontaan. Kuuma päivä toki edellytti myös jäätelön nauttimista ja Italiassa osataan tehdä gelatoa kyllä ihan mistä vaan.

Pistaasipähkinä - panna cotta - kiwi-jäätelö (Essi taustalla).

Päivän jännimmät hetket aiheuttivat joukkoliikenne. Pyöriteltiin lähinnä peukaloita ja pyörittiin ympyrää reilun tunnin ajan ennen bussille lähtöä, joka oli toki myöhässä. Bussin piti lähteä klo 18.12 ja olla asemalla 18.35, junan lähtiessä klo 18.51. Bussi tuli 10 minuuttia myöhässä Sirmionen pysäkille ja jännitys alkoi nousta junaan ehtimisestä, seuraavan halvan junan lähtöön oli kuitenkin muutama tunti. Suunnitelmat Ehdimme ajoissa-operaatioon lyötiin lukkoon bussissa, Domenico hommaa liput kaikille ja Josef&Greg juoksee jo paluulippunsa ostaneina junaan pitämään sen paikoillaan. Kello tikitti ja tikitti, aseman edessä oltiin n. klo 18.50 ja siitä juosten asemalle. Luojan kiitos juna oli 5 minuuttia eli juuri tarpeellisen määrän myöhässä ja pääsimme kohti kotia.

Lisää kuvia fb:ssä.

ps. julkisilla liikennevälineillä 10 min aikaväli ei ole tarpeeksi...

Aika kultaa muistot

tai sitten ei..

Tarkoitukseni on ollut jo pitemmän aikaa kirjoitella padovalaisen yliopistoelämän alkuhetkistä, mutta ajattelin odotella prosessin loppumista, jota se ei ole kyllä vielä tehnyt. Mutta pidemmittä alustuksitta mennään asiaan.

Padovasta tulee sähköposteja melko kunnioittavaan tahtiin jo syksyllä (sehän on liikaa vaadittu että ihmiset tietäisivät milloin kukin vaihtari tulee), mutta varsinainen "Saapumisohjeet Padovaan"-viesti putkahti lokeroon helmikuun puolessa välissä.

Miehän nukuin ensimmäisen yön hotellissa, ihan tietoisella valinnalla koska halusin päästä pitkään kuumaan suihkuun. Maanantaiaamuna oli sitten aika lähteä tassuttelemaan kohti Sassa officea, eli paikallista LOASia. Sassan toimistolle täytyy jokaisen vaihtarin käydä ilmoittautumassa vaikka kämppä olisikin löytynyt muualta. Toimistolla lyödään käteen paljon paperia ja kalenteri. Lisäksi siellä pääsee allekirjoittamaan vuokrasopimusta, nettisopimusta, esu-korttisopimusta ja vaikka mitä sopimusta. Toimistolle kannattaa mennä aamutuimaan, sillä sieltä saa vastaanottoajan seuraavaan vierailukohteeseen eli kv-toimistoon. Oma kv-toimistoaika tuli keskiviikkoaamulle klo 10. Sassa reissun jälkeen pyörin keskustassa Annelieken (Perugiassa eilc:llä ollut hollantilainen) ja Tinan (kreikkalainen tyttö, joka törmäsi meihin matkalla Sassalle) kanssa, kunnes uskalsin lähteä pyytämään huonettani Ceccarellista.

Tiistai meni kaupassa käydessä, espanjalaiseen kämppikseen tutustuessa ja vain ollessa. Keskiviikkona siis herätys aikaisin ja kymmeneksi kv-toimistoon. Siellä jätin paperit täytettäväksi siksi aikaa kun lähdin maksamaan pakollista (8,5e) vakuutusta toisella puolella tietä olevaan pankkiin. Noin 15 minuutin päästä takaisin kv-toimistossa ja lisää papereiden allekirjoittelua. Seuraavaksi täytyi mennä SAOSiin, joka on yliopiston toimisto joka välittää papereita poliisille/kaupungille tms.. Siellä hoitui väliaikaisen asumisen ilmoittaminen. Virallisiin papereihin tarvitsi marca da bollon, arvoltaan 14,62 e, eli ns. verotarran.

Tämän jälkeen olisi ollut vuorossa visiitti Segretaria degli Studentiin, mutta sehän oli näpsäkästi keskiviikkoisin kiinni. Kuulin Saosin reissun aikana, että insinööripuolen opiskelijoiden tulisi mennä paikalle heti aamulla (pulju aukeaa klo 10) ottamaan numero. Lampsin Saosille torstaina klo 11 (muutama espanjalainen matkassa) ottaakseni numeron "240" ja tiskillä palveltiin numeroa 50. Ei tarvinne miettiä mitä tein. Samalla huomasin, että numeroita pääsee napsimaan jo klo 8.30. Seuraavana aamuna klo 9 uusi yritys, numero 70 kouraan ja parin tunnin odotuksen jälkeen tiskille. Jätin kurssi-ilmoittautumispaperit, allekirjoittelin papereita ja sitten sanottiin, että soittelevat, kun libretto (eli kirjanen jonne laitetaan kaikki kurssit) on valmiina. Ei ole soittoa kuulunut.

Se, että käy ilmoittautumassa kursseille Segretariassa ei kuitenkaan vielä riitä. Proffat eivät kuitenkaan saa tietoa opiskelijoista, joten kullakin kurssilla täytyy opettajalle lähettää sähköpostilla rekisteröityminen. Yhden kurssin proffa totesi, että "Olisihan se hienoa jos tämän pystyisi tekemään sähköisesti"...

Kurssit, jotka siis tulen tämän kevään aikana käymään, ovat:

- Solid Waste Management (kiinteiden päästöjen hallinta, eli asiaa jätteestä), luennoijana professori Cossu
- Remediation of Contamined Sites (pilaantuneiden alueiden kunnostaminen), luennoijana apuprofessori Raga
- Waste Management in Developing Countries (päästöjen hallinta kehitysmaissa), luennoijana alussa Cossu ja sittemmin kroatialainen mies, jonka nimeä en nyt muista.
- International Environmental Law (kansainvälinen ympäristölainsäädäntö), luennoijana lakimies/entinen tuomari Butti

Kursseista pitäisi ropista lopuksi 30 op. Kirjoittelen myöhemmin lisää kurssien sisällöistä jne.

---

NiceToKnow:
- Mene Segretariaan heti aamulla
- Saavu Padovaan mieluummin aikaisin kuin myöhemmin. Monella 4-5.3 saapuneella meni kv-toimistoaika vasta yli viikon päähän.
- Käytä mukavia kenkiä, kaikkialla ei ole tuoleja odottelua varten (vapaana).

Turistikierros Padovassa

Pikkunippelitietoa ja joukkoliikennettä tiirailtiin jo aiemmin mutta nyt on aika pureutua kaupunkiin enemmän.

Padova perustettiin vuonna 1183 eaa ja sen perustajien uskotaan olleen muinaisia troijalaisia, pääjehunaan Antenor, jonka "jäännökset" on sijoitettu sarkofagiin kaupungin keskustaan.

Kaupungin läpi virtaa haaroittunut joki luoden hyvät vallihaudat kaupungin muurien (nykyisen keskustan) ulkopuolelle. Joskus muinoin on vesi virrannut myös keskellä kaupunkia, josta muistona katujen nimet "Riviera Tito Livio" ja "riviera dei ponti romani". Jälkimmäinen tarkoittaa roomalaista siltaa ja sillan jäännökset ovatkin nähtävillä jossain kadun varrella (en oo käyny vielä tiirailemassa).

Keskustan länsiosassa on jylhän massiivinen Duomo di Padova. Kirkko ei ole mitenkään upean näköinen ulkokuoreltaan, hienostelut jäivät kesken, kun hallitsijaperheiden väliset taistelut veivät rahaa ja häviön tullen edellisen merkit tuli tuhota. Carraresit hävisivät taistelun Scaligerille ja Carraresin aikaansaannokset saivat kyytiä. Duomon "takaosa" on kuitenkin astetta kauniimpi ja koreampi myös ulkopuolelta.

Kaupungin ylemmistölle tituleerattu Piazza del Signori toimii samaan tapaan markkinapaikkana kuten lähes kaikki piazzat Padovassa. Piazzalta löytyy hallintorakennusten lisäksi myös vanha - mutta toimiva - kello. Normaaleista nykyaikaisista kelloista poiketen siinä on jokaiselle tunnille (24) oma kolonensa ja löytyypä kellosta myös tähtimerkkikalenteri. Papukaijamerkki sille joka tietää millon ja mihin aikaan sekä minkä tähtimerkin aikaan kuva on otettu :) Toinen papukaijamerkki sille, joka tietää miksi skorppionilla on niin huikean iso alue kellossa. Kun kerran ylhäisistä hallitsijaperheistä on jo päästy puhumaan niin kellon alapuolelta löytyvä leijona kertoo miten kaupunki olikaan siirtynyt Scaligerille (en oo kyllä nyt ihan varma tuosta perheestä). Jos leijona pitää avonaista kirjaa, on kaupunki antautunut ja jos leijona seisoo kirjan päällä on kaupunki voitettu sodassa.

Sittemmin jöötä kaupungissa ovat pitäneet myös itävaltalaiset, jotka ajettiin pois kaupungista ja Venetosta Koniggratzin taistelun (1866) seurauksena. Tämän jälkeen olikin vuorossa Veneton liittäminen l'Unità d'Italiaan (liittoutuneeseen Italiaan), joka oli muodostettu vuonna 1861. Nopeimmat osasivatkin jo laskea, että muiden liittoutumisesta onkin kulunut jo 150 vuotta. Torstaina 17.3 oli Italian suuret synttärit ja juhlallisuudet, joista ulkkari ei saanut oikeastaan mitään tietoa. Ainoa mistä tiesi jotain tapahtuvan oli hurjasti lisääntynyt italian lippujen määrä joka puolella. Kaupunki oli kuulemma räjäytellyt rahaa taivaalle keskiviikkoyönä Pratolla mutta pauketta kuului myös torstaina.

Keskustan eteläosasta löytyy siis suuri (90 000 m2) aukio/puisto Prato della Valle. Joka lauantai Pratolla järjestetään markkinat mutta vihanneksia ja hedelmiä myydään päivittäin. Keskeltä aukiota löytyy pyöreä kanaalin ja kahden patsasvallin ympäröimä nurmikenttä. En muista kuinka monta patsasta nurmea kiertää mutta monta tärkeää henkilöä seisoo tänä nykyä kivestä veistettynä ihmisten ihailtavana tai töhrittävänä. Nurmikentän keskeltä löytyy suihkulähde, johon kuulemma jokainen Erasmus tulee kastautumaan oman vaihtokautensa jossain vaiheessa..

Pienen kävelymatkan päässä Pratolta löytyy Piazza del Santo, "se" piazza padovalaisten puheissa. Piazzalta löytyy myös arvostetun portugalilaisen pyhän miehen kirkko - Basilica of Saint Anthony of Padova. Kyseiseen kirkkoon astuessa astuu samalla pois Padovasta ja astuu Vatikaanin käskyvallan alla olevalle Holy See-"alueelle." Näitä Vatikaanin käskyllisiä löytyy lähinnä Roomasta mutta muutama myös Rooman ulkopuolelta. Yhteistä näillä alueilla on käyttäytyminen kuin "suurlähetystöalueella" (rikokset jne. googleta jos kiinnostaa). MUTTA Holy see-paikoista kolmella ei näitä oikeuksia ole, yhden ollessa St. Anthonyn kirkko. Pientä googletusta tehneenä tajusin samalla, että olen käynyt Italian vaihdon aikana toisessakin Holy see-kirkossa eli Basilica of St Francis of Assisissa.

Ja nyt Padovakatsauksen lopuksi täytyy kommentoida vielä hiukkasen liikkumista Padovassa. Keskusta-alueella on lukuisia kävely/pyöräilykatuja, jotka rikkoutuvat vain pää(auto)väylien verran tovittain. Suhteellisen ahtaasta rakennuskulttuurista johtuen (tosin ei verrattavissa Perugiaan), on lisätilaa haettu usein katujen päältä muodostaen samalla lukuisia kaarikäytäviä. Nämä ovat loistava juttu mm. sateen tullen, sillä kuivana on mahdollista päästä keskustassa tärkeimmille paikoille. Kaarikäytävät on usein myös koristeltu kauniisti ja ylöspäin on suositeltavaakin katsella aina välillä - myös kaarikäytävien ulkopuolella.

Jätehuoltoa Italian malliin

Tällä viikolla Suomessa kerrottiin hiukan tilastotietoa kuinka paljon kotitalousjätteestä joutuu kaatopaikalle ja kuinka paljon kierrätetään. En tiedä lukuja täältäpäin mutta Suomessakin paljon puhutusta Napolin jäteongelmasta tulee väistämättä mieleen, että koko Italiassa on suuri jäteongelma. Padovassa ja Perugiassa toimittiin jätteen keräyksen suhteen samalla tavalla. Osin jopa miellyttävämmin kuin Suomessa. Kadut ovat silti hyvin paljon siistimmässä kunnossa kuin jopa Suomessa.

Katujen varsilta siis löytyy seuraavaa:

Ja lajittelu on helppoa:
Sininen: Muovi, lasi ja metalli
Keltainen: Paperi ja kartonki
Ruskea: biojäte
Harmaa: "kaikki muu"

Sitä mitä näille tapahtuu keräyksen jälkeen en tiedä vielä. Kunhan Solid Waste Management (Kiinteiden päästöjen hallinta)-kurssilla edetään näin pitkälle niin asiaan saadaan vähän varmistusta... Lasi ja metallit eroteltaneen uusiokäyttöön, kuten myös uudelleenkäytettävä muovi. Loppu poltettaneen tai kompostoitaneen ja se mikä jää jäljelle vietäneen kaatopaikalle.

Vuoden luennoija-palkinto menee...

Koska viimeksi olet istunut luennolla 1,5 tuntia tarkistamatta facebook-päivityksiä/uutisia/sähköpostia? Koska viimeksi luennoija on pystynyt pitämään mielenkiintosi aiheessa koko luennon ajan? Koska viimeksi luennoija kävi läpi tunnille "valmistamansa" 80 powerpointslidea? Koska viimeksi olet itseasiassa istunut luennolla koko 1,5 tuntia?

Olen istunut Italiassa luennoilla kolme päivää ja sen aikana olen istunut kolmen luennoijan tunneilla yhteensä 12 tuntia. Kellon olen tarkastanut kaksi kertaa, silloinkin luentoa oli jäljellä vain 5-10 minuuttia. Facebookia en ole päivittänyt kertaakaan tai muutenkaan surffannut. Mielessäni ei ole käynyt kertaakaan lähteä etuaikaa luennolta pois. Muistiinpanoja olen tehnyt noin 10 A4:sta. Olen vastannut muutamaan minulle esitettyyn kysymykseen. Luennoilla on käsitelty yhteensä noin 20 pp-slidea.

Mistä ero johtuu?

Padovassa luennoijat haluavat opettaa näitä asioita. Se näkyy heidän toiminnassaan. He valmistautuvat luennolle. He eivät täytä slidejaan tekstillä vaan kuvilla. He avaavat sliden ja puhuvat siitä vartin-puoli tuntia-tunnin hyväksikäyttäen liitutaulua lisähuomioihin. He puhuvat omalla suullaan ja ajatuksillaan. He tuovat asiat esille opiskelijalle ymmärrettävässä muodossa. He käyttävät esimerkkejä. He laittavat opiskelijat ajattelemaan. He kysyvät kysymyksiä.

" Kumpi on pahempi kaataa kuutio maitoa vai jätevettä jokeen ja miksi? "

LUT:n kandi/dippakursseilla olen nähnyt samoja (sarja)kuvia, joita täälläkin on näytetty. LUT:ssa sarjakuva vilautettiin luettavaksi ja siirryttiin seuraavaan asiaan. Täällä siitä keskusteltiin puoli tuntia. Täällä oppii, koska sitä haluaa, sillä oppimisille annetaan mahdollisuus. Täällä oppii huomaamattaan. Toki, kyllähän sitä joutuu oppimaan kun tärkeät asiat eivät olekaan kalvoilla valmiina vaan ne täytyy kirjoittaa opettajan puheista ylös...

Olen ollut mukana valitsemassa LTKYn vuoden luennoijaksi palkittavaa parina vuonna ja palkinnot ovat menneet ne ansainneille. Kriteerit ovat hyvät ja toimivat. Totuus kuitenkin on se, että kaikista luennoijista ei ole luennoimaan, mutta heidän täytyy sitä tehdä. Mistä Suomeen löytyisi luennoijia, joilla on intohimo opettaa? Muutenhan on sama vain lukea tenttikirja ja mennä tenttiin, koska luentojen lisäarvo on nolla.

Oli miten oli, vuoden luennoija-palkinto menee tänä vuonna minun mielessäni Italian auringon alle.

Carnevale di Venezia

Lauantaipäivän kunniaksi päätin lähteä vierailemaan naapurikaupungissa Venetsiassa ja sen kuuluisilla karnevaaleilla. Olin ajatellut tehdä reissun jo aiemmin viikolla, peläten pahinta ruuhkaa juurikin tälle viikonlopulle, mutta kouluhommien vuoksi ei aikaa sille löytynyt. Ruuhkaan huomasi jo Padovan rautatieasemalla, olin päättänyt etten maksa 15 euroa reilun puolen tunnin junamatkasta vaan matkustaisin taajamajunalla (3e). Kaksi paikallisjunaa oli lähdössä noin kymmenen minuutin aikaerolla, mutta kun toinen oli myöhässä 30 min kaikki padovalaiset pyrkivät toki siihen toiseen ajoissa olevaan - kuten muillakin asemilla kaikki olivat tehneet. Totuus oli siis se, että paikallisjuna oli täynnä, siis ihan täynnä. En mahtunut sisään! Maksoin 15 euroa Frecciargentoon päästäkseni ja saavuin Venetsiaan samaan aikaan kuin tuo edellä mainittu täpötäysi juna.

Mutta niihin karnevaaleihin. Kävelystä on muodostunut harrastus numero yksi, joten päätin tallustella kohti San Marcon aukiota, joka toimii karnevaalien keskuspaikkana. Pahemmin ei tarvitse miettiä miten aukiolle pääsee, sillä koko matka (n. 2,5 km) on markkinakojua toisen perään ja matkalla näkyy silloin tällöin myös karnevaaliasusteisia venetsialaisia (tokihan tuo koko 2,5km oli lähes tulkoon yhtä jonoa). Osa turisteistakin oli toki pukeutunut omiin karnevaaliasuihinsa. San Marcon aukio oli tupaten täynnä porukkaa ja suurella lavalla oli käynnissä Paras karnevaaliasu-semifinaalit. Kameroiden salamavalot välkkyivät koko ajan ja voisin vannoa näkyväni aika monen turistin valokuvassa taustalla :)

Karnevaaleille ei voi osallistua hankkimatta omaa maskia/kaunistusta iholle. Maskit maksavat koosta riippuen 5-20 euroon ja jos ihan posliinista valmistetun haluaa niin lompakosta on löydyttävä 50+ euroa. Katsellaan posliinisen maskin hintoja uudelleen sitten parin viikon päästä, jospa olisi hinnatkin jo pudonneet hiukkasen. Heti rautatieaseman edessä "torilla" on lukuisia meikkitaiteilijoita töissä ja 8-10 eurolla sai naamataulunsa kaunistettua (tai rumennettua) mieltymystensä mukaisesti.

Ja loppuun muutamat pakolliset kuvat (facebookista löytyy lisää):

Perinteisiä asuja:

Liisa Ihmemaassa

Barbababat

Ja tää kuva piti ottaa ihan vaan oman helmikuussa hyväksytyn kandidaatin työn kunniaksi :)

When in Rome..

Maassa maan tavalla, niinhän se menee.

1) Tabaccheriat eli paikalliset ärrät tarjoavat ihan mitä vain kuvittelet tarvitsevasi. Postimerkit, bussiliput, pienet naposteltavat, lottokupongit, prepaidin lisärahat, banca de pollot sekä totta kai tupakit. T-merkein merkittyjä pikkukiskoja löytyy jokaiselta kadulta.

2) Paussi/Siesta-aika on arkisin noin klo 13-16. Tällöin suurin osa kaupoista, toimistoista ja pankeista sulkeutuu avatakseen uudelleen iltapäivällä. Liikkeiden ovista löytyy orari di apertura eli aukioloajat, jotka ilmoitetaan aina aamulle (mattina) ja iltapäivälle (pomeriggio). Liikkeissä jotka ovat auki koko päivän lukee Orario continuato. Maanantaiaamuisin voi olla hankala käydä joissain liikkeissä/kaupoissa aamutuimaan, sillä ne ovat kiinni. Jotkut liikkeet taas ovat auki yhtenä päivänä viikossa vain aamun. Sunnuntaisin pääosin kaupat ja liikkeet ovat kiinni (chiuso).

3) Käteinen on päivän sana edelleen Italiassa. Kortit käyvät vain osassa paikoissa ja vaikka oven suussa olisikin merkintä Visa, Mastercard tai Visa Electron ei se välttämättä käy. Lisäksi maksuista useimmiten otetaan käsittelymaksu. Nosta siis aina rahaa ennen ostoksille lähtöä, ettet jää pulaan!

Living in Padova

Padovasta kämpän haku tapahtuu Sassan kautta (paikallinen Loas), hakuvaihtoehtoja on tosin vain neljä: ESU Flats, Halls of Residence ESU, Private Rented Sector sekä Private run colleges. Hakemuksessa ne tulee laittaa mieluisuusjärjestykseen. Kämppä löytyi Esu Flatseista ja kohde oli G. Ceccarelli. Se pitää sisällään 5 kerrostaloa, joita hallitsee Residence Manager. Hän toivottaa tervetulleeksi kohteeseen, luovuttaa avaimet, kuuntelee mutinat ja antaa lähtöpassit. RM ei asu kohteessa vaan tekee hommaa työkseen. Yksin ei kuitenkaan tarvitse kämpillä olla, sillä töissä on aina porttivahti - kyllä, porttivahti!

Kämpälle ei myöhäisillalla/yöllä pääse kuin suljetun portin kautta joka aukeaa esu-korttia vilauttamalla, mutta sisään ei pääsekään muut kuin kortin omaavat. Jokaisen vieraan tulee käydä ilmoittautumassa porttivahdille ja jättämässä henkilöllisyystodistus, jonka saa takaisin poistuessa. Vieraita ei saa olla kuin päivällä ja illalla eli klo 8.30-23. Yökyläilijöitä ei siis sallita. Myös pidemmäksi aikaa pois lähtevien tulisi ilmoittaa asiasta portille. En tiedä onko tämä ihan toteutettua käytäntöä vai lukeeko papereissa muuten vain..

Minun mukava huoneeni on LOASin solukämpän tyylinen, tosin minulla on oma wc ja oma ulko-ovi. Kämppiksenä (eli keittiön jakajana) minulla on espanjalainen tyttö. Kommunikointi sujuu hieman paremmin kuin Perugian venäläisen kämppiksen kanssa. Kämpästä löytyy valmiina vaatekaappi, kirjoituspöytä + -tuoli sekä sänky patjan kera. Lisäksi päiväpeite, viltti ja tyyny kuuluu vuokraan, joka on siis 245 euroa.

Jostain ihmeen ja kumman syystä saan kämpän aina supermarketin/ruokakaupan vierestä. Eurosparista saa kaiken ruuan mitä elääkseen tarvitsee sekä alkoholia, kohtuuhintaan. Pullo jekkua noin 12 e, on muuten varustettu varashälyttimellä... Maassa maan tavalla ja kauppa on keskiviikkoisin auki vain 8.30-12.45. Muuten (kummallista kyllä) kauppa onkin auki 8.30-20.

Padova: Finally here!

Perugiasta Padovaan on reilun 4h junamatka, yhdellä vaihdolla Firenzessä. Jälkimmäisen osuuden pääsin matkaamaan Ferroargento-junalla, eli suomalaisittain Pendolinolla. Helsinki-Lpr väliä matkatessahan ei Pendolinolla ja IC:llä ole muuta eroa kuin hinta (ja että Penkku on herkemmin myöhässä), mutta Firenzen ja Padovan välillä oli vain yksi pysähdys Bolognassa. Juna matkaa Firenzen ja Bolognan välin lähes kokonaisuudessaan tunnelissa, Apenniinien poikki käyden. Matkaseurasta oli kommentit Facebookissa, jääkööt ne sinne.

Padovassa on reilut 200 000 asukasta ja verrattuna 50 000 henkeä pienempään Perugiaan on meno aivan erilainen. Perugian keskusta on niin pieni, että sen laidalta toiselle kävelee 20 minuutissa. Padovassa en ole 20 minuutissa päässyt edes puoleen väliin keskustaa asunnoltani lähtiessä. Joukkoliikenne kuitenkin pelaa hyvin, linjoja on lukuisia ja kaupungin poikki matkaa myös raitiovaunu (yksi linja). Lippu maksaa huikeat 1,10e ja 10 lipun setti maksaa 10 euroa. Kaupunki on siis jo hyvän kokoinen ja keskustaankin on helppo eksyä. Luojan kiitos tulin hankkineeksi älyluurin ennen matkaan lähtöä, navigaatio-ominaisuutta on tullut käytetyksi jo useammin kuin kerran kämpille/muualle päästäkseen.

Pyörän hankkiminen taitaa kuitenkin tulla kysymykseen, ettei täällä ihan pääsisi laiskistumaan ja kuulopuheiden mukaan maksaa noin 10-20 euroa. "Polkupyörää metsästän..."