Feltre on Italian alpeilla sijaitseva kaupunki, reilut 20 000 asukasta. Matka kävi läpi laaksojen upeissa maisemissa vaikkakin kovasti oli pilviharsoa ja utua huippujen ympärillä. Reissun järjestivät ESN Padovan järkkääjät. Välillä tuli miettineeksi, että onkohan sittenkään viisasta luottaa heidän järjestelytaitoihinsa -leikki-ikä koko ikä? Kasaan lähdetään mukaan vaikka 150 m päästä kasasta ja jalista pelattiin ihan rohkeasti kirkon edessä...
Aluksi kiertelimme ympäri keskustaa, siellä täällä meille kerrottiin kaupungin historiasta italiaksi. Ymmärsin ehkä 30 %, josta sitten käänsin Essille n. 10 %. Keskustan jälkeen siirryimme n. 20 minuutin päähän paikkaan X, jossa oli luontopuisto muutamine hassuine eläimineen. Noin puolen tunnin kiertelyn jälkeen kaikki oli jo nähty - kiertelyyn oli varattu kuitenkin 2 tuntia, joten napostelimme siinä sitten paninit muiden jatkaessa viinin ryyppäystä. Täytyy todeta, ettei Italian kasvisruokavaihtoehdot ole kovin kummoiset, kuten Essi sai huomata...
Luonnonpuiston jälkeen lähdimme Pedavenan olutpanimolle, tarkoituksena päästä katselemaan miten olutta pannaan. Jännintä tehtaalla olikin kuitenkin se, että sunnuntaina ei ketään ollut töissä, paikka oli täysin tyhjä. Muuten hommat näyttivät linjastojen puolesta samalta kuin Tornion Lapparin tehtaallakin, josta saankin hyvän aasinsillan.
Pedavena siirtyi Heineken omistukseen joskus vuonna x ja tehdas päätettiin lopulta sulkea. Kaupunkilaiset ja Pedavenan fanit ryhtyivät taistoon ja tekivät useita erilaisia tempauksia. Lopulta Heineken myi olutmerkin toiselle yritykselle ja oluen valmistus sai jatkua. Tempauksesta oltiin edelleen ylpeitä... Jäin vain miettimään olisikohan Lapparikin vielä Lapissa tehtyä, jos jotain oikeasti näkyvää olisi tehty eikä vain suomalaiseen tapaan motkotettu.
Kierroksen jälkeen päädyimme maistelemaan olutta ja syömään kunnolla panimoravintolaan. Yksi jokapaikanhöylä-esn järkkäri tuli juttelemaan minulle ja Essille kun ei kuulemma ollut aiemmin jutellut meidän kanssaan (paitsi, että oli mutta ei varmaan vaan muistanut sangriaillasta pahemmin mitään). Hän ehti minuutin verran porista ennen kuin naapuripöydässä alkoi laulu raikaa ja pöydän pinta tömistä ja sinne hän lähti - hakkaamaan pöytää itsekin. Itse olisin pyytänyt meidät mukaan ja opettanut laulun sanat ja oikearytmisen pöydänhakkauksen, mutta kaikkea sitä. Paluumatkan tunnelma muistutti kutakuinkin lappeen Rantalaista kursiobussin tunnelmaa vaikkakin astetta kovaäänisemmin ja suoraan mikkiin huutaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti