Hankala uskoa, että siitä on jo lähes vuosi kun pakkasin tavaroitani vielä viimeisiä kertoja Tupoksella siskoni luona ja lähdin Italiaan.
Kaipuu on kova Perugiaan, kielikurssikaupunkiin varsinkin kun kaverini oli tammikuun ajan siellä itse.
Padovaa olen alkanut ikävöidä myös, unissa kävelen pitkin Padovan kaupunkeja, nautin Spritzejä ja iloitsen auringosta sekä lämmöstä. Mukavia koulukursseja ja opettajiakin on kiva muistella.
Kunhan rahavarat antavat myöten on lähtö Italiaan varmaa, sinne kaipaan niin uudelleen.
ps. Kaikki Italiassa käymäni kurssit hyväksyttiin opinto-ohjelmaani JEE! Todistuksen saamisessa kesti vaan luvatun 1 kk sijaan lokakuulle. Ja asunnostakin olen saanut lopulta takuuvuokran takaisin (ÄLKÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TUOKO SHEKKEJÄ SUOMEEN!)
lauantai 28. tammikuuta 2012
torstai 14. heinäkuuta 2011
Aika tulla takaisin...
Padova kun taakse jäi
Mietin hiljaa mielessäin
Mitä siitä kertoisin
Kysyjille vastaisin...
Muutaman viikon olen ollut Suomessa yrittäen palata takaisin normaaliin arkeen. Sitä ei tosin ole auttanut 9 päivän partioreissu heinäkuun alussa.
Edelleen välillä hämmästyttää kun kuulee julkisilla kulkiessani suomea eikä oma sanojen taivutustaitokaan ole palannut vielä normaaliksi. Samoin jotkut suomen sanat ovat todella hukassa, lauseisiin tulee helposti katko kun sana ei olekaan mielenpäällä.
Vaihtoajasta tulee kerrottua melko paljon ja pientä paluu/kulttuurishokkia "siellä näin - miksi täällä noin" on ilmassa. Olen pyrkinyt olemaan puhumatta Italiasta, jollei siitä varsinaisesti kysytä, muuten varmaan puhua pälättäisin koko ajan - muiden kyllästymiseen saakka. Onneksi ympärillä olevat ihmiset on muuttuneet lähes koko ajan, joten uusia uhreja tulee koko ajan lisää ;)
Palaan vielä elokuussa asiaan blogin yhteenvedon ja tunnisteiden lukuohjeiden kanssa. Nyt jatkan lomailua isin ja äidin luona pohjoisessa. Elokuussa takaisin Lappeenrantaan matematiikan kesäkursseille.
Mietin hiljaa mielessäin
Mitä siitä kertoisin
Kysyjille vastaisin...
Muutaman viikon olen ollut Suomessa yrittäen palata takaisin normaaliin arkeen. Sitä ei tosin ole auttanut 9 päivän partioreissu heinäkuun alussa.
Edelleen välillä hämmästyttää kun kuulee julkisilla kulkiessani suomea eikä oma sanojen taivutustaitokaan ole palannut vielä normaaliksi. Samoin jotkut suomen sanat ovat todella hukassa, lauseisiin tulee helposti katko kun sana ei olekaan mielenpäällä.
Vaihtoajasta tulee kerrottua melko paljon ja pientä paluu/kulttuurishokkia "siellä näin - miksi täällä noin" on ilmassa. Olen pyrkinyt olemaan puhumatta Italiasta, jollei siitä varsinaisesti kysytä, muuten varmaan puhua pälättäisin koko ajan - muiden kyllästymiseen saakka. Onneksi ympärillä olevat ihmiset on muuttuneet lähes koko ajan, joten uusia uhreja tulee koko ajan lisää ;)
Palaan vielä elokuussa asiaan blogin yhteenvedon ja tunnisteiden lukuohjeiden kanssa. Nyt jatkan lomailua isin ja äidin luona pohjoisessa. Elokuussa takaisin Lappeenrantaan matematiikan kesäkursseille.
Viimeisen illan Verona
Viimeistä iltaa lähdin juhlistamaan Veronaan yhdessä erasmuskavereideni kanssa. Ensiksi kiertelin Joannan ja hänen kreikkalaisen kaverin kanssa tsekkaamassa nähtävyyksiä mutta illalla tapasimme loputkin seurueesta - aika oli lähteä kuuntelemaan Aida-oopperaa.
Veronan porta nuova
Piazza delle Erbe
Pakollinen nunnakuva
Oi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo?
Julietin patsaan oikeaa rintaa hieromalla saa kuulemma hyvää onnea. Patsas oli rinnan kohdalta kunnolla kiillottunut
Adige-joelta
Viimeinen päivällinen
Veronassa järjestetään vuosittain kolmen kuukauden oopperafestivaalit (yleensä näytöksiä 4 krt/vko) suuressa antiikinaikaisessa areenassa. Liput numeroimattomille paikoille maksoivat n. 22 euroa, paikkojen numeroimattomuudesta johtuen menimme sisälle areenalle jo pari tuntia ennen aloitusaikaa (21.15). Itse esityksen aikana hämmästyin kuinka huikean kauas kuuluivat sekä orkesterin että oopperalaulajien äänet. Italiaa ymmärtämättömille Aida ei ollut ihan paras ratkaisu ja parhaiten mukana olikin neljän näytöksen oopperassa kakkosnäytöksen jälkimmäisessä osassa, jossa oli jo enemmän actionia. Ooppera kesti noin neljä tuntia, jonka jälkeen pääsin autokyydillä Padovaan muutaman tunnin yöunille ennen lähtöä kohti Venetsian lentokenttää ja Suomea.
Veronan Areena
Kalliimmat istumapaikat vielä tyhjinä
ensimmäisestä näytöksestä
Toisesta näytöksestä, niitä parempia paloja :)
Veronassa järjestetään vuosittain kolmen kuukauden oopperafestivaalit (yleensä näytöksiä 4 krt/vko) suuressa antiikinaikaisessa areenassa. Liput numeroimattomille paikoille maksoivat n. 22 euroa, paikkojen numeroimattomuudesta johtuen menimme sisälle areenalle jo pari tuntia ennen aloitusaikaa (21.15). Itse esityksen aikana hämmästyin kuinka huikean kauas kuuluivat sekä orkesterin että oopperalaulajien äänet. Italiaa ymmärtämättömille Aida ei ollut ihan paras ratkaisu ja parhaiten mukana olikin neljän näytöksen oopperassa kakkosnäytöksen jälkimmäisessä osassa, jossa oli jo enemmän actionia. Ooppera kesti noin neljä tuntia, jonka jälkeen pääsin autokyydillä Padovaan muutaman tunnin yöunille ennen lähtöä kohti Venetsian lentokenttää ja Suomea.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
Viimeiset hetket Padovan yliopistobyrokratian keskellä
Muutama viikko on vierähtänyt edellisesti blogikirjoituksesta ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua - pääroolissa toki paluu Suomeen. Palaan kuitenkin vielä toviksi viimeisiin hetkiin byrokratiapuolella Italiassa.
1) Yliopisto
Kun kaikista kursseista on merkintä libretossa (se kiva pahvipalanen, mihin proffat merkitsivät tenttien jälkeen kurssiarvosanat - tai äänet niin kuin niitä Italiassa kutsutaan) täytyy se käydä viemässä opiskelijasihteerille eli Segretariaan. Minun sinne mennessä olivat syksyn rekisteröinnit käynnissä ja jonotussysteemi alhaalla, joten pikaisen tarkistuksen jälkeen kourassani oli sinisen rullan numero. Odotteluaikaa jäi lopulta alle tunti, jonka jälkeen pääsin tiskille hoitamaan asioita. Lopputuloksena libretto yhden veromerkin kera oli luovutettu eteenpäin ja noin kuukauden - eli parin viikon päästä - pitäisi kurssitodistus tulla.
Segretarian jälkeen lähdin kohti kv-toimistoa hakemaan todistusta Padovassa olostani, jonka mukaan erasmustukiraha voidaan tarkistaa oikein annetuksi. Ennen toimistoa kävin kuitenkin tulostamassa copycenterissä edellisenä iltana täyttämäni final interview'n viimeisen sivun - tämä siis vaaditaan, jotta kv-toimisto antaa todistuksen. Lopulta kourassani oli leimoin ja allekirjoituksin varustettuja papereita. Erasmus oli yliopiston puolesta ohi.
2) Asunto
Kuten arvata saattoi, heinäkuun vuokra oli maksettava vaikka kesäkuun lopussa jo lähdin takaisin Suomeen. Koska maksu ei ehtinyt rekisteröityä tilille, kävin ottamassa maksukuitista kopion jonka sitten annoin kohteen tirehtöörille. Maanantaiaamuna tirehtööri tuli tsekkaamaan kondiksessa olevan huoneen ja antamaan vuokratakuun takaisin - shekillä. Tästä shekistä tuli myöhemmin Suomessa aikamoinen murheenkryyni kun en ehtinyt sitä vaihtaa rahaksi enää Italiassa. Palaan asiaan vielä jossain vaiheessa kun sen toivottavasti rahaksi saan.
1) Yliopisto
Kun kaikista kursseista on merkintä libretossa (se kiva pahvipalanen, mihin proffat merkitsivät tenttien jälkeen kurssiarvosanat - tai äänet niin kuin niitä Italiassa kutsutaan) täytyy se käydä viemässä opiskelijasihteerille eli Segretariaan. Minun sinne mennessä olivat syksyn rekisteröinnit käynnissä ja jonotussysteemi alhaalla, joten pikaisen tarkistuksen jälkeen kourassani oli sinisen rullan numero. Odotteluaikaa jäi lopulta alle tunti, jonka jälkeen pääsin tiskille hoitamaan asioita. Lopputuloksena libretto yhden veromerkin kera oli luovutettu eteenpäin ja noin kuukauden - eli parin viikon päästä - pitäisi kurssitodistus tulla.
Segretarian jälkeen lähdin kohti kv-toimistoa hakemaan todistusta Padovassa olostani, jonka mukaan erasmustukiraha voidaan tarkistaa oikein annetuksi. Ennen toimistoa kävin kuitenkin tulostamassa copycenterissä edellisenä iltana täyttämäni final interview'n viimeisen sivun - tämä siis vaaditaan, jotta kv-toimisto antaa todistuksen. Lopulta kourassani oli leimoin ja allekirjoituksin varustettuja papereita. Erasmus oli yliopiston puolesta ohi.
2) Asunto
Kuten arvata saattoi, heinäkuun vuokra oli maksettava vaikka kesäkuun lopussa jo lähdin takaisin Suomeen. Koska maksu ei ehtinyt rekisteröityä tilille, kävin ottamassa maksukuitista kopion jonka sitten annoin kohteen tirehtöörille. Maanantaiaamuna tirehtööri tuli tsekkaamaan kondiksessa olevan huoneen ja antamaan vuokratakuun takaisin - shekillä. Tästä shekistä tuli myöhemmin Suomessa aikamoinen murheenkryyni kun en ehtinyt sitä vaihtaa rahaksi enää Italiassa. Palaan asiaan vielä jossain vaiheessa kun sen toivottavasti rahaksi saan.
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
Italian arvosanasysteemi
Olen noiden kurssikuvausten yhteydessä tullut kertoneeksi myös kursseista saamani arvosanat mutta eivätpä ne kauheasti kerro ulkopuolisille, ei hirveästi vielä minullekaan.
Pisteitä annetaan 0-30, mutta ainakin 18 tarvitaan läpi pääsyyn, oikein kiitettävät tyypit saavat 30 cum laude. Pisteet jaotellaan kutakuinkin seuraavasti:
Erinomainen 29-30 cum laude
Erittäin hyvä 26-28
Hyvä 23-25
Tyydyttävä 20-22
Heikko 18-19
Siitä miten nämä muutetaan ECTS arvosanoiksi ei ole mitään hajua, sillä ECTS arvosanat menevät prosentuaalisesti (x % A, x % B jne.). Tämä taas riippuu tiedekunnasta tms. Katsotaan nyt miltä lopputulos näyttää :)
Pisteitä annetaan 0-30, mutta ainakin 18 tarvitaan läpi pääsyyn, oikein kiitettävät tyypit saavat 30 cum laude. Pisteet jaotellaan kutakuinkin seuraavasti:
Erinomainen 29-30 cum laude
Erittäin hyvä 26-28
Hyvä 23-25
Tyydyttävä 20-22
Heikko 18-19
Siitä miten nämä muutetaan ECTS arvosanoiksi ei ole mitään hajua, sillä ECTS arvosanat menevät prosentuaalisesti (x % A, x % B jne.). Tämä taas riippuu tiedekunnasta tms. Katsotaan nyt miltä lopputulos näyttää :)
Olen suomalainen
Vaikka Italiassa eläminen on ollut kivaa ja kulttuurikin piazzalla röhnöttelyineen on kuulunut viikottaisiin traditioihin, on omasta suomalaisuudestakin tullut pidettyä kiinni.
1) Erasmus eurovision song contest
Joka lukukausi ESN Padova järjestää Erasmus-euroviisut, jossa eri maista tulleet vaihtarit saavat julkisesti laulaa lurittaa laulun omasta maastaan. Kaikki osallistuneet vielä lauluivat omalla äidinkielellään mistä toki plussaa. Laulu oli karaoketyylillä, eli laulu annettiin ilmoittautumsien yhteydessä ja he poistivat ääniraitaa sen verran mitä pystyivät.
Shanghain valot loisti kirkkaana mutta ei tarpeeksi voittoon.
Saksalaiset pääsivät toiselle sijalle omalla lurituksellaan (lainasivat vähän barbra streisandia)
Meillä loisti Shanghain valot ihan oikeastikin :)
Ps. oikeiden euroviisujenkin aikaan seurattiin kaveriporukalla finaalia ja tsempattiin parasiitti Oskaria (laitoin yhden äänen menemään, muut 4 meni muille).
2) Suomalaisen ruuan makuun
Pohjoismaisen asukin ruualla purettavaan koti-ikävään auttoivat parhaiten IKEA:n ruokaosasto sekä LIDL. Ikeasta löytyi puolukkahilloa ja -mehua (jos tykkää karpalovodkasta niin tuo on ainut tapa saada Italiassa edes 'lähes samankaltaista'), bilar-karkkeja (elin 19v ruotsin rajalla joten ne lievittää koti-ikävää) sekä poroa jne. LIDListä löytyi hapankorppuja ja turkinpippureita.
Näitä sitten tarjoiltiin myös muille mm. ESN PAdovan järkkäämillä kv-piknikeillä ja kohdan 3 tapahtumassa. Tein suomalaista ruokaa myös muutamaan otteeseen asuntolassa asuville halukkaille. Makaronilaatikon pystyy tekemään ilman uunia mutta se vaatii hermoja ja kekseliäisyyttä :)
Makaroonilaatikkoa hauduttamalla
vähän jäi kuivakaksi päältä mutta alla oli jo oikeampi rakenne
3) Suomisitsit
Reilu viikko Suomen jäkisvoiton jälkeen kokosimme Essin kanssa ystävämme juhlimaan voittoa Suomisitseille. Noin 40 vierasta istutettiin Prato Della Vallella pöytiin ja menuulla oli hapankorppuja, makaronilaatikkoa sekä mustikkapiirakkaa. Laulut raikasivat niin suomeksi, englanniksi, ruotsiksi kuin saksaksikin. Vierailla tuntui olevan hauskaa ja viihtyivät hieman kaoottisessa sitsijuhlassa. Kaaosta lisäsi Pratolla ollut kansalaiskarnevaali, joka käytännössä tarkoitti vaan sitä, että Henna nosti lauluääntään vielä yhden pykälän lujemmalle :D
"I wanna say something" ja Essi skumppapullon kera. Sitsien alkuhässäkät käynnissä
Sitsikansaa ja kansalaisfestarikansaa
4) Lukiovisiitti
Kerroinkin muistaakseni jossain osassa, että olin käynyt paikallisessa tiedelukiossa kertomassa Suomesta ja ulkomailla opiskelusta ylipäätään yhdellä lukioluokalle. Visiitille pääsin jäteproffa Cossun pyynnöstä, heillä on traditio ko. luokan kanssa erilaisista vierailuista yliopistolla mutta sen lisäksi vuosittain opiskelijoita tulee kertomaan eri teemoista heille. Tapasin kyseisen luokan jätekurssin lopetuspiknillä, jossa yksi pojista kysyi "Onko suomessa oma kieli?", vissin luuli, että puhun englantia äidinkielenä.
Kerroin Tornio-Haaparannasta, Lappeenrannasta, kylmyydestä ja luonnosta. Lisäksi kerroin milloin kannattaa lähteä vaihtoon Suomeen / ylipäätään sekä miten valita oma opinpolkunsa.
5) Oot jenkki? Oot britti?
Vähän turhan usein on ihmiset tullu kysyneeksi multa olenko jenkki/britti - ilmeisesti mulla on jonkinlainen englannin aksentti äänessä josta en ite ole tietoinen - mutta vastaus on aine "IO SONO FINLANDESE!".
Minut on nähty usein AbsoLUTely fabulous sekä ymtetyttö-paita päällä liikenteessä niin Padovassa kuin muuallakin Italiassa.
1) Erasmus eurovision song contest
Joka lukukausi ESN Padova järjestää Erasmus-euroviisut, jossa eri maista tulleet vaihtarit saavat julkisesti laulaa lurittaa laulun omasta maastaan. Kaikki osallistuneet vielä lauluivat omalla äidinkielellään mistä toki plussaa. Laulu oli karaoketyylillä, eli laulu annettiin ilmoittautumsien yhteydessä ja he poistivat ääniraitaa sen verran mitä pystyivät.
Shanghain valot loisti kirkkaana mutta ei tarpeeksi voittoon.
Ps. oikeiden euroviisujenkin aikaan seurattiin kaveriporukalla finaalia ja tsempattiin parasiitti Oskaria (laitoin yhden äänen menemään, muut 4 meni muille).
2) Suomalaisen ruuan makuun
Pohjoismaisen asukin ruualla purettavaan koti-ikävään auttoivat parhaiten IKEA:n ruokaosasto sekä LIDL. Ikeasta löytyi puolukkahilloa ja -mehua (jos tykkää karpalovodkasta niin tuo on ainut tapa saada Italiassa edes 'lähes samankaltaista'), bilar-karkkeja (elin 19v ruotsin rajalla joten ne lievittää koti-ikävää) sekä poroa jne. LIDListä löytyi hapankorppuja ja turkinpippureita.
Näitä sitten tarjoiltiin myös muille mm. ESN PAdovan järkkäämillä kv-piknikeillä ja kohdan 3 tapahtumassa. Tein suomalaista ruokaa myös muutamaan otteeseen asuntolassa asuville halukkaille. Makaronilaatikon pystyy tekemään ilman uunia mutta se vaatii hermoja ja kekseliäisyyttä :)
3) Suomisitsit
Reilu viikko Suomen jäkisvoiton jälkeen kokosimme Essin kanssa ystävämme juhlimaan voittoa Suomisitseille. Noin 40 vierasta istutettiin Prato Della Vallella pöytiin ja menuulla oli hapankorppuja, makaronilaatikkoa sekä mustikkapiirakkaa. Laulut raikasivat niin suomeksi, englanniksi, ruotsiksi kuin saksaksikin. Vierailla tuntui olevan hauskaa ja viihtyivät hieman kaoottisessa sitsijuhlassa. Kaaosta lisäsi Pratolla ollut kansalaiskarnevaali, joka käytännössä tarkoitti vaan sitä, että Henna nosti lauluääntään vielä yhden pykälän lujemmalle :D
4) Lukiovisiitti
Kerroinkin muistaakseni jossain osassa, että olin käynyt paikallisessa tiedelukiossa kertomassa Suomesta ja ulkomailla opiskelusta ylipäätään yhdellä lukioluokalle. Visiitille pääsin jäteproffa Cossun pyynnöstä, heillä on traditio ko. luokan kanssa erilaisista vierailuista yliopistolla mutta sen lisäksi vuosittain opiskelijoita tulee kertomaan eri teemoista heille. Tapasin kyseisen luokan jätekurssin lopetuspiknillä, jossa yksi pojista kysyi "Onko suomessa oma kieli?", vissin luuli, että puhun englantia äidinkielenä.
Kerroin Tornio-Haaparannasta, Lappeenrannasta, kylmyydestä ja luonnosta. Lisäksi kerroin milloin kannattaa lähteä vaihtoon Suomeen / ylipäätään sekä miten valita oma opinpolkunsa.
5) Oot jenkki? Oot britti?
Vähän turhan usein on ihmiset tullu kysyneeksi multa olenko jenkki/britti - ilmeisesti mulla on jonkinlainen englannin aksentti äänessä josta en ite ole tietoinen - mutta vastaus on aine "IO SONO FINLANDESE!".
Minut on nähty usein AbsoLUTely fabulous sekä ymtetyttö-paita päällä liikenteessä niin Padovassa kuin muuallakin Italiassa.
International environmental law
Kolmas käymäni kurssi oli siis 6 ects:n kurssi kansainvälisestä ympäristölainsäädännöstä. Kurssilla ei kuitenkaan paneuduttu lakiteksteihin vaan enemmänkin siihen miten erilaisia lakitekstejä pitäisi lukea ja miten niitä pitää ymmärtää. Lisäksi kurssilla käytiin läpi varovaisuusperiaatetta (Precautionary principle), Kioton sopimusta, ympäristövahinkojen hallintaa ja vahinkorahastoja.
Kurssilla oli luentoja viikottain, 4h keskiviikkoiltapäivisin putkeen. Yleensä ensimmäiset 1,5h käytettiin luokkakeskusteluun lakimies/ex-tuomari Buttin johdolla, jonka jälkeen pidettiin pieni tauko ja jatkettiin noin tunnin setillä teoriaa. Kurssilla kävi kolme kertaa myös Buttin alaisia (nimiä ei voi muistaa), nainen, joka puhui vähän kehnoa englantia (ja korvasi sen kertomalla asiat italiaksi) sekä mies, joka oli viettänyt elämästään aksentin perusteella ainakin tovin usassa.
Kurssiin liittyi esitelmän pitäminen. Aiheen sai valita suuresta määrästä kurssiin liittyviä asioita. Itse pidin sen yritysten vastuusta ympäristörikoksissa (Corporate liability on environmental crimes). Aikaa piti olla 10-15 min, jonka minä kyllä onnistuin pitämään - monet italialaisista veteli sinne n. 20-30 minuuttiin. Esitelmä oli 50 % kurssiarvosanasta.
Tentti oli suullinen ja siinä oli kaksi osaa. Butti kysyi ihan mistä tahansa kurssin asiasta muutaman kysymyksen (mulle valikoitui Kioton sopimus) ja ei-niin-hyvä-englanti nainen "kysyi" opiskelijan itsevalitsemastaan aiheesta. Lopputulos: 29/30! Valehtelematta paras kurssi jonka kävin. Suosittelen, jos Butti jatkaa luennoitsijana (on vissin lähellä eläköitymistä)!
Kurssilla oli luentoja viikottain, 4h keskiviikkoiltapäivisin putkeen. Yleensä ensimmäiset 1,5h käytettiin luokkakeskusteluun lakimies/ex-tuomari Buttin johdolla, jonka jälkeen pidettiin pieni tauko ja jatkettiin noin tunnin setillä teoriaa. Kurssilla kävi kolme kertaa myös Buttin alaisia (nimiä ei voi muistaa), nainen, joka puhui vähän kehnoa englantia (ja korvasi sen kertomalla asiat italiaksi) sekä mies, joka oli viettänyt elämästään aksentin perusteella ainakin tovin usassa.
Kurssiin liittyi esitelmän pitäminen. Aiheen sai valita suuresta määrästä kurssiin liittyviä asioita. Itse pidin sen yritysten vastuusta ympäristörikoksissa (Corporate liability on environmental crimes). Aikaa piti olla 10-15 min, jonka minä kyllä onnistuin pitämään - monet italialaisista veteli sinne n. 20-30 minuuttiin. Esitelmä oli 50 % kurssiarvosanasta.
Tentti oli suullinen ja siinä oli kaksi osaa. Butti kysyi ihan mistä tahansa kurssin asiasta muutaman kysymyksen (mulle valikoitui Kioton sopimus) ja ei-niin-hyvä-englanti nainen "kysyi" opiskelijan itsevalitsemastaan aiheesta. Lopputulos: 29/30! Valehtelematta paras kurssi jonka kävin. Suosittelen, jos Butti jatkaa luennoitsijana (on vissin lähellä eläköitymistä)!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)