Yksi kolmesta kurssista jonka päädyin Padovassa suorittamaan loppuun asti oli WMiDC. Kurssi oli enemmän filosofinen kuin tekninen, sillä kurssilla pääosin painotettiin paljon kehdosta hautaan ja kehdosta kehtoon-ajatusmallia jätehuollollisesta näkökulmasta. Vasta kurssin loppupuolella keskityttiin enemmän teknologioihin joita voidaan hyödyntää kehitysmaissa.
Luennoitsija oli serbia kehitysmaaekspertti, Jovanic, jonka luennot olivat joko tylsiä tai mielenkiintoisia. Hän tykkäsi heittää huumoria ja laittaa meidät ajattelemaan eri tavoin.
Mitä tapahtuu jos auton käynnistää suljetussa autotallissa ja jää itse talliin?
- Ihminen kuolee
Mitä tapahtuu jos maapallo laitetaan kasvihuoneeseen?
Kurssilla tehtiin harjoitustyö, joka käytännössä oli myös kurssin kirjallinen tentti. Harjoitustyössä tehtiin kolmen hengen ryhmissä n. 40 sivuinen raportti yhden valitun kehitysmaan jätehuollosta ja sen ongelmista. Oma ryhmäni teki sen Indonesiasta ja oma vastuualueeni oli sähkö- ja elektroniikkajätteessä. En kauheasti pitänyt luennoitsijan tavasta antaa käytettävät artikkelit suoraan eli itsenäistä tiedonhakua ei hirveästi tarvinnut kurssilla tehdä.
Kurssin tentti oli suullinen, käytännössä omasta harjoitustyöstä täytyi pitää esitelmä ja sen jälkeen vastata muutamaan kysymykseen. Lopputulos tentistä 26/30 ja 6 ECTS ropisi tilille. Äärimmäisen helppo kurssi ja ihan täysin ei tullut selväksi mitä minun pitikään oppia. Uskon, että tämän kurssin oppi on enemmän ajattelutavan kehittämisessä kuin teknisten ratkaisujen oppimisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti