Perugiassa sain asunnon Student Living-asunnonvälitystoimiston kautta. Heidän internet-sivuillaan pystyi täyttämään hakemuksen ja pyysin jaettua huonetta kustannusten vähentämiseksi. Jo hakuvaiheessa tuli maksaa 200 euron hakutakuuraha, joka hyvitettiin myöhemmin vuokraa maksettaessa. Jätin hakemuksen perjantaina ja kävin faksaamassa kuitin maksusta yliopiston kv-palveluissa ennen puoltapäivää seuraavana maanantaina. Klo 14 olin saanut asunnon Perugiasta – nopeaa toimintaa!
Perugiassa asuin siis osoitteessa Via Annabele Vecchi 37.
Jaettu huonekin oli kaikkea muuta, asuin yksikseni omassa huoneessa. Huoneesta tosin löytyi ovi toiseen huoneeseen, jossa olisi voinut olla toinen asukas. Vuokraemäntäni on herttainen vanha mummo, joka tuli noutamaan minut Perugian juna-asemalta tyttärensä kanssa. Kumpikaan heistä ei puhunut englantia, joka minulla olikin jo tiedossa yrittäessäni soittaa hänelle vielä Suomessa ollessani saapumisaikeistani. Junassa sain matkalla apua toiselta matkustajalta, joka soitti ja kertoi hänelle että olisin pian asemalla.
Vuokraemäntä esitteli asunnon ja asunnossa asuvan venäläisen tytön. Reilu 15 minuuttia emännän lähdettyä hän palasi takaisin tervetuliaiskauppakassin kanssa, jossa oli lähes 30 eurolla omenoita, mandariineja, kinkkua, maitoa, leipää, kahdenlaista juustoa (mozzarellaa ja edamin kaltaista puolikovaa juustoa) sekä paikallista leivonnaispitkoa. Harmikseni en osannut italiaa enempää kuin todetakseni Grazie mille!
Asunnossa asui siis minun lisäkseni venäläinen tyttö, joka tuli tammikuussa kolmeksi kuukaudeksi opiskelemaan italiaa. Hänen englanninkielen taitonsa oli hyvin heikko, joten pääsin heti ensimmäisenä iltana selaamaan Italian sanakirjaa edes jonkinlaisen keskustelun ylläpitämiseksi. Onneksi opin suhteellisen pian italiaa ja onnistuin kommunikoimaan hänen kanssaan tehokkaasti – vain silloin tällöin sanakirjaa selaten ;) Ennen siirtymistäni Padovaan, kämpälle saapui kiinalainen tyttö. Viimeiset Padovan päivät siis kuuluivatkin hänelle paikkoja näytellen.
NiceToKnow: Italiassa on kolmenlaisia sähköpistokkeita, ”suomalaisia” ja italialaisia sekä edellä mainittujen yhdistelmiä. Toisin sanoen, italialaisesta ei saa sähköä ilman adapteria, yhdistelmästä saa.
NiceToKnow: Perugiaan tulevien kannattaa hankkia kämppä keskustasta, siitä ei välttämättä joudu edes maksamaan hurjia summia. Kurssikaverit asuivat vielä otollisemmalla paikalla minuun verrattuna maksaen asunnoistaan 190-250 euroa. Suurin osa toki asui jaetussa huoneessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti